Etusivu › Tiede ja keskustelu › Desistanssi

Desistanssi

Desistanssi on keskeinen käsite nuorten sukupuoliterveydenhuollossa. Sillä viitataan siihen, mikä on vuosikymmenten ajan osoittautunut vallitsevaksi ilmiöksi: enemmistö lapsista, jotka kokevat sukupuolidysforiaa tai sukupuolista variaatiota, oppii hyväksymään kehonsa ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Yleensä nämä lapset kehittävät myöhemmin homoseksuaalisen tai biseksuaalisen suuntautumisen. Desistanssia koskeva tutkimus on siten yksi painavimmista varhaista alaikäisten lääketieteellistämistä vastaan puhuvista perusteista.

Mitä klassiset tutkimukset osoittavat

Yksitoista Alankomaissa, Kanadassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tehtyä prospektiivista seurantatutkimusta osoittaa johdonmukaisesti, että 61–98 prosentilla lapsista, joilla on varhaislapsuudessa ilmennyttä sukupuolista variaatiota tai sukupuolidysforiaa, ei murrosiän loppuun mennessä enää ole jatkuvaa dysforiaa. Useimmin siteerattu alankomaalainen tutkimus on Steensma et al. (2013), joka toteutettiin Amsterdamin yliopistollisen sairaalan omalla klinikalla: sukupuolista variaatiota kokeneista lapsista vain vähemmistö ilmoitti nuoruusiässä edelleen jatkuvasta dysforiasta. Valtaosa oppi hyväksymään oman kehonsa, usein homo- tai biseksuaalisen suuntautumisen myötä. Drummond, Wallien, Singh ja Zucker raportoivat vastaavanlaisia prosenttiosuuksia.

Huomionarvoinen biologinen ja kliininen tosiasia

Se, että niin monet lapset päätyvät ”itsestään” hyväksymään sukupuolensa huolimatta joskus voimakkaasta lapsuuden dysforiasta, on vahva merkki siitä, että varhaiset ja voimakkaat lääketieteelliset toimenpiteet eivät tässä vaiheessa ole ainoastaan tarpeettomia vaan voivat olla myös haitallisia. Murrosikä näyttää enemmistölle olevan vaihe, jossa dysforia lievittyy tai katoaa, mahdollisesti siksi, että nuoren keho ja siihen liittyvä identiteetin kehitys auttavat lasta sopeutumaan sukupuoleensa. Murrosiän estäjät keskeyttävät juuri tämän ratkaisevan vaiheen.

Desistanssilukuihin kohdistuva kritiikki ja se, mikä niistä jää jäljelle

Aktivistiset kriitikot väittävät, että vanhemmissa tutkimuksissa käytettiin ”laajaa” määritelmää: mukaan otettiin DSM:n mukaisen dysforian lisäksi myös lievempi sukupuolinen variaatio. Tämä pitää teknisesti paikkansa, mutta se ei kumoa päätulosta: myös suppeampia uudelleenmäärittelyjä käytettäessä enemmistö lapsista ei jatka dysforian kokemista. Vielä tärkeämpää on, että nykyisiä nuorten kohortteja ei ole vielä seurattu metodologisesti riittävän hyvin. Yhtenä syynä on se, että affirmatiivinen malli käyttää ”sosiaalista transition” toimenpiteenä (uusi nimi, pronominit, pukeutumistyyli), ja havainnoivissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tämä itsessään lisää oireiden jatkumisen todennäköisyyttä. Cass Review (2024) käsittelee sosiaalista transitiota nimenomaisesti aktiivisena psykososiaalisena interventiona, jonka vaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi.

Vaikutukset hoitomalliin

Desistanssia koskevat havainnot tukevat ”watchful waiting” -lähestymistapaa eli seurantaan perustuvaa ohjausta ja psykoterapiaa ensisijaisena hoitona ennen murrosikää oleville lapsille. Varhainen lääketieteellistäminen sivuuttaa sen, että useimpien lasten luonnollinen kehitys johtaa kehon hyväksymiseen ilman peruuttamattomia toimenpiteitä. On myös huomionarvoista, että monet niin kutsutuista desistanssin kokeneista osoittautuvat myöhemmin homoiksi tai lesboiksi. Tämä herättää joissakin kriitikoissa, myös homojen oikeuksia ajavissa järjestöissä, huolen siitä, että affirmatiivinen transitio toimii tosiasiallisesti tulevien homoseksuaalisten lasten konversioterapiana.

Nuoret, joilla dysforia alkaa myöhään

Desistanssia koskeva kirjallisuus käsittelee ennen murrosikää olevia lapsia. Nuorista, joille dysforia kehittyy ensimmäisen kerran teini-iässä – eli nykyisestä hoitoon hakeutuvien pääryhmästä – ei ole vastaavaa pitkittäistutkimustietoa. Myös tässä yhteydessä detransitiota koskevat tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen, että huomattava osa muuttaa suhtautumistaan aiempaan identifikaatioonsa. Katso ROGD ja detransitio.