Gender detransition: A critical review of the literature (PMC, 2023)
Sukupuolen detransitio: kirjallisuuden kriittinen katsaus on Pablo Expósito-Camposin, Karmele Salaberrian, José Ignacio Pérez-Fernándezin ja Esther Gómez-Gilin tekemä systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Artikkeli julkaistiin vuonna 2023 Actas Españolas de Psiquiatría -lehdessä, ja se on vapaasti saatavilla PubMed Centralissa.
Tekijät hakivat seitsemästä tietokannasta julkaisuja vuosilta 2010–2022. He ottivat mukaan 138 julkaisua, joista 37 prosenttia oli empiiristä tutkimusta. Yli kolmannes kaikista julkaisuista oli vuodelta 2021.
Keskeiset kohdat
Detransitiosta käytetään vähintään kahdeksaa eri termiä, joilla on toisistaan poikkeavia määritelmiä. Raportoitu yleisyys riippuu käytetyistä kriteereistä. Lääketieteellisen hoidon tai hoitotoimenpiteiden lopettaminen on yleisempää (1,9–29,8 prosenttia) kuin katumus tai detransitio (0–13,1 prosenttia). Katumusta tai detransitiota raportoidaan leikkauksen jälkeen harvemmin (0–2,4 prosenttia) kuin hormonihoidon jälkeen (0–9,8 prosenttia). Tutkimuksessa kuvataan yli viisikymmentä psykologista, lääketieteellistä ja sosiokulttuurista tekijää, joilla voi olla merkitystä, sekä kuusitoista mahdollista ennustetekijää, joista monia ei ole vielä testattu empiirisesti. Tekijät eivät löytäneet hoitoa tai oikeudellista käsittelyä koskevia ohjeistuksia.
Miksi ihmiset lopettavat
Tekijät jakavat mainitut syyt eri ryhmiin. Psykologisia tekijöitä ovat muun muassa omaan identiteettiin liittyvät epäilyt, toteutumattomat odotukset, psyykkiset ongelmat, jotka eivät helpottaneet transition jälkeen, sekä havainto siitä, että pahoinvoinnin taustalla oli jokin muu syy, kuten trauma. Lääketieteellisiä tekijöitä ovat terveysongelmat, haittavaikutukset, huolet hedelmällisyydestä ja leikkausten odotettua heikommat tulokset. Sosiaalisia tekijöitä ovat tuen puute, syrjintä, ihmissuhteiden menettäminen ja rahapula. Detransitio ei siis aina tarkoita, ettei henkilö enää koe olevansa transsukupuolinen; siksi tutkimuksessa erotetaan identiteetin muutokseen johtava detransitio ja detransitio ilman identiteetin muutosta. Lopettavat henkilöt raportoivat usein masennusta ja ahdistusta, ja he tarvitsevat lääketieteellistä tietoa, psykologista tukea ja yhteyksiä vertaistensa kanssa, joita on saatavilla verkossa esimerkiksi Detrans-yhteisössä.
Rajoitukset ja suositukset
Tekijät tuovat itse esiin näytön heikkouksia. Monissa tutkimuksissa ihmisiä seurataan vain yhdestä kahteen vuotta, vaikka Ruotsissa, Espanjassa ja Alankomaissa tehdyissä tutkimuksissa detransitiota kuvataan neljästä 23 vuoteen lääketieteellisen transition aloittamisen jälkeen. Keskeyttäneiden osuus on suuri: 36 prosenttia eräässä alankomaalaisessa tutkimuksessa ja yli 40 prosenttia muissa tutkimuksissa. Lisa Littmanin kyselyssä 76 prosenttia osallistujista ei ollut kertonut asiasta alkuperäiselle hoitavalle taholleen. Tekijät eivät käyttäneet tiukkoja valintakriteerejä eivätkä painottaneet julkaisuja niiden laadun perusteella. He mainitsevat myös riskin, että detransitiota käytetään kyseenalaistamaan transsukupuolisten identiteettien legitimiteetti. He suosittelevat perusteellista psykologista arviointia ennen lääketieteellistä hoitoa, detransition käsittelemistä suostumusta koskevassa ohjauksessa sekä tietojen järjestelmällistä keräämistä.
Miksi tämä on mukana arkistossa
Tekijät kuvaavat detransitiota monimutkaiseksi, heterogeeniseksi ja edelleen huonosti ymmärretyksi ilmiöksi. Katsaus tarjoaa siten hyödyllisen lähtökohdan tieteeseen ja keskusteluun.