Etusivu › Käsitteet › Intersukupuolisuus

Intersukupuolisuus

Intersukupuolisuus — lääketieteellisessä kirjallisuudessa myös nimellä Differences of Sex Development (DSD) — on kattotermi erilaisille synnynnäisille lääketieteellisille tiloille, joissa kehon sukupuoliominaisuudet (kromosomit, hormonit, sukurauhaset tai sukuelimet) poikkeavat tyypillisestä miehen tai naisen kehityksestä. Kyse on biologisista variaatioista binäärisessä sukupuolijärjestelmässä; intersukupuolisuus ei nimenomaisesti ole ”kolmas sukupuoli”, eikä se liity sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

Tärkeä lähtökohta

Julkisessa keskustelussa intersukupuolisuuteen liittyviä tiloja käytetään säännöllisesti — yleensä asiasta ulkopuolisten toimesta — ”todisteena” siitä, että biologinen sukupuoli olisi jatkumo. Tämä on väärinkäsitys, jonka lääketieteellinen yhteisö ja monet intersukupuolisuusjärjestöt torjuvat. Ihmisen lisääntymisbiologia perustuu kahteen sukusolujärjestelmään: pieniin sukusoluihin (siittiöihin) ja suuriin sukusoluihin (munasoluihin). Niiden välillä ei ole ”välimuotoa”. DSD:t ovat poikkeamia tavanomaisesta kehityksestä kohti jompaakumpaa näistä; ne eivät määritä ylimääräistä sukupuolta.

Usein siteerattua 1,7 prosentin arviota (Anne Fausto-Sterling) on myöhemmässä tieteellisessä kirjallisuudessa kritisoitu voimakkaasti, muun muassa Saxin (2002) toimesta, koska siinä lasketaan mukaan tiloja, jotka eivät koske itse sukupuolen määräytymistä. Tiukempi ja lääketieteellisissä piireissä hyväksytympi arvio on noin 0,018 % — alle kaksi kymmenestätuhannesta syntymästä.

Mitä tiloja tähän kuuluu?

Intersukupuolisuus/DSD ei ole yksittäinen sairaus, vaan kokoelma erilaisia tiloja. Esimerkkejä ovat:

• Klinefelterin oireyhtymä (XXY) — kromosomistoltaan miespuolinen, fenotyyppisiltä vaikutuksiltaan vaihteleva;
• Turnerin oireyhtymä (X0) — kromosomistoltaan naispuolinen, johon liittyy kasvun ja hedelmällisyyden ongelmia;
• Synnynnäinen lisämunuaiskuoren liikakasvu (CAH) — androgeenien liikatuotanto, joka on erityisen merkityksellinen XX-yksilöillä;
• Androgeeni-insensitiivisyysoireyhtymä (AIS) — XY-yksilöt, joiden kudokset eivät reagoi androgeeneihin;
• 5-alfa-reduktaasin puutos — miehen ulkoisten sukuelinten epätyypillinen kehitys.

Valtaosa DSD:n kanssa syntyneistä ihmisistä identifioituu itse mieheksi tai naiseksi, yleensä vallitsevan biologisen signaalin mukaisesti. Intersukupuolisuus ei tee ihmisestä transsukupuolista eikä ei-binääristä.

Ero transsukupuolisuutta koskevaan keskusteluun

Intersukupuolisuus on fyysinen tila; transsukupuolisuus viittaa psykologiseen itseidentifikaatioon. Aktivistisissa lähteissä nämä kaksi mainitaan usein yhdessä, mutta sisällöllisesti niillä on vain vähän yhteistä. Intersukupuolisuusjärjestöt vastustavat säännöllisesti sitä, että heidän asiansa (DSD:n kanssa syntyneiden lasten ruumiillinen koskemattomuus) kytketään sukupuoli-identiteettiä koskeviin keskusteluihin, joita he eivät ole pyytäneet käymään. Aktivistisesta kielenkäytöstä peräisin olevat lyhenteet AMAB ja AFAB eivät siksi sovellu hyvin intersukupuolisiin tiloihin, joissa syntymässä tehtävä sukupuolimerkintäkin voi olla epävarma.

Lääketieteellinen hoito ja ihmisoikeudet

Yksi pitkään jatkuneen keskustelun aihe on ei-välttämättömät ”normalisoivat” kirurgiset toimenpiteet intersukupuolisille vauvoille ja pienille lapsille. Tällaisia toimenpiteitä tehtiin vuosikymmenten ajan rutiininomaisesti, jotta keho saataisiin näkyvästi vastaamaan valittua sukupuolimerkintää. Intersukupuolisuusjärjestöt ja ihmisoikeuselimet, YK mukaan lukien, ovat kritisoineet tätä käytäntöä ruumiillisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden loukkauksena — juuri siksi, ettei lapsi itse voi antaa suostumustaan. Alankomaissa ohjeistuksia on tiukennettu varovaisempaan suuntaan; laissa ei kuitenkaan toistaiseksi ole kieltoa.

Intersukupuolisuus ja identiteetti

Jotkut DSD:n kanssa syntyneet ihmiset näkevät tilansa osana sitä, keitä he ovat, ja puhuvat siitä avoimesti. Toiset kokevat sen lääketieteellisenä taustana, jonka ei tarvitse olla identiteettikysymys. Molemmat näkemykset ovat oikeutettuja. Tärkeää on, etteivät ulkopuoliset tahot — esimerkiksi muiden keskustelujen argumentatiivisiin tarkoituksiin — välineellistä DSD:n lääketieteellistä ja inhimillistä todellisuutta.