Etusivu › Käsitteet › Transsukupuolinen
Transsukupuolinen
”Transsukupuolinen” on kattotermi, jota käytetään ihmisistä, jotka eivät samaistu tai eivät täysin samaistu syntymässä havaitun sukupuolen kanssa. Termi on laaja ja kattaa hyvin monenlaisia kokemuksia – ihmisistä, joilla on jatkuvaa sukupuolidysforiaa ja jotka hakevat lääketieteellistä hoitoa, aina ihmisiin, jotka tekevät ainoastaan sosiaalisen tai kielellisen muutoksen. Tämä laajuus on huomionarvoinen seikka: yhdelle kyse voi olla elämää määrittävästä lääketieteellisestä ongelmasta, kun taas toiselle kyse on identiteettivalinnasta.
Mitä termi tarkoittaa?
Nykypuheessa transsukupuolisuus määritellään yleensä ”ristiriidaksi” sisäisesti koetun sukupuoli-identiteetin ja syntymässä rekisteröidyn sukupuolen välillä. On tärkeää huomata, että ”sukupuoli-identiteetti” on teoreettinen käsite: sitä ei voida mitata objektiivisesti, vaan se perustuu täysin itse raportoituun kokemukseen. Sukupuolta ei myöskään ”määrätä” syntymässä – se havaitaan kehon perusteella.
Ei ole olemassa lääketieteellistä testiä, jolla voitaisiin todeta, onko joku transsukupuolinen. Sukupuolidysforian diagnoosi kuvaa jatkuvaa epämukavuutta oman kehon tai annetun sosiaalisen roolin kanssa; diagnoosi edellyttää kliinisesti merkittävää haittaa ja oireiden kestoa. Laajempaa termiä ”transsukupuolinen” käyttävät nykyään myös ihmiset, joilla ei ole dysforiaa, mikä hämärtää lääketieteellisen tilan ja identiteetin välistä eroa.
Asiaan liittyvät termit ja transition suunta
Transsukupuolisuuden kirjossa tehdään erotteluja transition suunnan perusteella. Transmaskuliininen ja FTM (female-to-male) viittaavat henkilöihin, joiden syntymässä määritelty sukupuoli on nainen (AFAB) ja jotka liikkuvat maskuliiniseen suuntaan. Transfeminiininen ja MTF (male-to-female) viittaavat henkilöihin, joiden syntymässä määritelty sukupuoli on mies (AMAB) ja jotka liikkuvat feminiiniseen suuntaan. Transsukupuolisuuden vastakohta on cis-sukupuolisuus.
Identifioitumisen lisääntyminen
Niiden ihmisten määrä, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi, on kasvanut voimakkaasti noin vuodesta 2010 lähtien, erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa. Tämä on huomattava muutos verrattuna aiempaan tyypilliseen tilanteeseen, jossa kyse oli pienestä ryhmästä, pääasiassa aikuisista miehistä, joilla oli varhain alkanut ja jatkuva dysforia. Tutkijat, kuten Lisa Littman (2018), toivat tässä yhteydessä esiin käsitteen nopeasti alkanut sukupuolidysforia. Sosiaalinen media, vertaisten vaikutus ja laajemmat kulttuuriset tekijät mainitaan kirjallisuudessa mahdollisina selityksinä.
Lääketieteellinen transitio ja tieteellinen keskustelu
Lääketieteelliseen transitioon kuuluu yleensä hormonihoito ja osalla myös kirurgisia toimenpiteitä. Alankomaissa tämä hoito toteutetaan erikoistuneen hoitopolun kautta, joka tunnettiin historiallisesti nimellä Dutch Protocol. Tätä alun perin alankomaalaista mallia – jossa murrosiän estäjiä seuraavat vastakkaisen sukupuolen hormonit – esitettiin pitkään kansainvälisesti kultaisena standardina, mutta nykyään se on joutunut voimakkaan kritiikin kohteeksi. Kritiikki koskee muun muassa pitkän aikavälin tutkimustiedon heikkoutta, valikoitumisharhaa ja vertailuryhmien puuttumista.
Brittiläinen Cass Review (2024) totesi, että alaikäisten murrosiän estäjiä ja hormonihoitoa koskeva näyttöpohja on ”hämmästyttävän heikko”. Ruotsi, Suomi, Norja ja Tanska ovat muuttaneet käytäntöjään huomattavasti: alaikäisten hoitoa rajoitetaan voimakkaasti ja sitä tarjotaan enää ainoastaan tutkimuksen yhteydessä.
Aikuisilla hormonit ja kirurgia ovat merkittäviä ja osittain peruuttamattomia toimenpiteitä: kyse on hedelmällisyydestä, seksuaalisesta toimintakyvystä ja elinikäisestä lääkityksestä. Harkittu päätös edellyttää täydellisiä tietoja näistä seurauksista.
Psykososiaalinen hyvinvointi
Transsukupuolisilla ihmisillä esiintyy psyykkisiä oireita useammin kuin väestössä keskimäärin. Valtavirran tulkintakehys selittää tämän ensisijaisesti ”vähemmistöstressillä” ja sosiaalisella torjunnalla sekä esittää lääketieteellisen hoidon ratkaisuna. Kuva on kuitenkin monimutkaisempi. Dhejnen ym. (2011) ruotsalaisessa pitkäaikaistutkimuksessa havaittiin, että psykiatrinen sairastavuus ja kuolleisuus pysyivät kohonneina myös lääketieteellisen transition jälkeen.
Oikeudellinen asema Alankomaissa
Vuoden 2023 transsukupuolisuuslain jälkeen henkilö voi Alankomaissa muuttaa sukupuolimerkintää tekemällä ilmoituksen väestörekisterissä ilman lääketieteellisiä ehtoja. Kriitikot huomauttavat, että itseidentifikaatio ilman minkäänlaista arviointia aiheuttaa jännitteitä sukupuoleen perustuvien palvelujen ja tilojen, kuten naisurheilun, vankiloiden, turvakotien ja terveydenhuollon, kanssa.
Katso myös
Lähteet
- Coleman, E. ym. (2022). Transsukupuolisten ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien terveydenhuollon hoitosuositukset, versio 8. WPATH. DOI
- Cass, Hilary (2024). Lasten ja nuorten sukupuoli-identiteettipalvelujen riippumaton arviointi: loppuraportti. NHS England. Teksti
- Hembree, W.C. ym. (2017). ”Sukupuolidysforiaa tai sukupuoliristiriitaa kokevien henkilöiden endokriininen hoito.” JCEM, 102(11). DOI
- Dhejne, C. ym. (2011). ”Sukupuolenkorjausleikkauksessa käyneiden transseksuaalien pitkäaikaisseuranta: kohorttitutkimus Ruotsissa.” PLOS ONE, 6(2). PubMed
- Littman, L. (2018). ”Vanhempien raportit nuorista ja nuorista aikuisista, joilla havaittiin nopeasti alkaneen sukupuolidysforian merkkejä.” PLOS ONE, 13(8). DOI
- Steensma, T.D. ym. (2013). ”Lapsuusiän sukupuolidysforian lievittymiseen ja jatkumiseen liittyvät tekijät.” JAACAP, 52(6). Teksti
- de Vries, A.L. ym. (2014). ”Nuorten aikuisten psykologiset tulokset murrosiän estämisen ja sukupuolenkorjauksen jälkeen.” Pediatrics, 134(4). DOI
- Joyce, Helen (2021). Trans: Kun ideologia kohtaa todellisuuden. Oneworld.
- Hilton, Hannah Barnes (2023). Aika ajatella: Silminnäkijäkertomus Tavistockin lasten sukupuolipalvelun romahduksesta. Swift Press.