Etusivu › Käsitteet › Cissukupuolinen

Cissukupuolinen

”Cissukupuolinen” — usein lyhennettynä ”cis” — on sukupuolentutkimuksesta peräisin oleva termi, jolla tarkoitetaan ihmisiä, joiden itse ilmoittama ”sukupuoli-identiteetti” vastaa syntymässä havaittua sukupuolta. Termi on kiistanalainen: kriitikot huomauttavat, että se olettaa ennakolta sen, mitä sen väitetään kuvaavan — nimittäin sen, että jokaisella on kehosta erillinen ”sukupuoli-identiteetti”.

Alkuperä ja etymologia

Etuliite ”cis-” tulee latinasta ja tarkoittaa ”tällä puolella”, vastakohtana etuliitteelle ”trans-” (”toisella puolella”). Termiä alettiin kehittää sukupuolentutkimuksessa 1990-luvulta lähtien termin ”transsukupuolinen” vastineeksi. Ensimmäiset dokumentoidut maininnat englanninkielisissä lähteissä ovat Volkmar Siguschilta (1991, saksankielinen alue) sekä Carl Buijsilta ja Dana Defosselta (1990-luku, englanninkielinen maailma). Kemiassa termejä cis ja trans on käytetty jo pidempään molekyylirakenteiden kuvaamiseen; niiden siirtäminen ihmisiin on kielikuva, joka otettiin laajasti käyttöön akateemisessa ja aktivistisessa kirjallisuudessa.

Kiistanalainen käsite

Termi cis ei ole neutraali. Se edellyttää laajempaa ”sukupuoli-identiteettiteorian” viitekehystä: oletusta siitä, että jokaisella ihmisellä on sisäinen ”sukupuoli”, joka sattuu joko vastaamaan kehoa tai olemaan vastaamatta siihen. Niille, jotka eivät hyväksy tätä teoreettista rakennelmaa — esimerkiksi koska ”mies” ja ”nainen” ovat yksinkertaisesti sanoja kahdelle biologiselle sukupuolelle — ”cissukupuolinen” on tarpeeton ja jopa harhaanjohtava lisäys: ihminen on yksinkertaisesti mies tai nainen, ei ”cis”-jotakin.

Feministinen kirjailija Kathleen Stock (Material Girls, 2021) ja muut huomauttavat, että ”cis”-nimityksen yhdenmukainen soveltaminen kaikkiin ei-transsukupuolisiin ihmisiin sitouttaa ihmiset implisiittisesti kiistanalaiseen ideologiseen viitekehykseen. Monet naiset vastustavat sitä, että heitä kutsutaan ”cisnaisiksi”, koska lisäys antaa ymmärtää, ettei ”nainen” enää tarkoita yksinkertaisesti ruumiillista kategoriaa, vaan ainoastaan yhtä mahdollisista ”sukupuolista”. Tällä on käytännön seurauksia sukupuoleen perustuville oikeuksille ja palveluille.

Cis-etuoikeus?

Aktivistisissa ja akateemisissa piireissä puhutaan joskus ”cis-etuoikeudesta”: väitetystä edusta, joka on ihmisillä, jotka eivät identifioidu transsukupuolisiksi ja joiden ei tarvitse käydä läpi dysforiaa tai sukupuolenkorjausprosessia. Kriitikot esittävät tästä tärkeitä huomioita. Ensinnäkin termi antaa ymmärtää, että ”normaali oleminen” (kehon ja minäkuvan vastaavuus) on etuoikeuden muoto — kehystys, joka on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että tämä on valtaosalle ihmisistä yksinkertaisesti inhimillinen lähtökohta. Toiseksi käsite kiistää sen, että myös ”cis”-ihmiset — erityisesti naiset, lesbonaiset ja epätavanomaisista kiinnostuksenkohteista kiinnostuneet pojat — voivat kärsiä tiukoista sukupuolinormeista.

Miten termiä käytetään?

Ne, jotka hyväksyvät ”sukupuoli-identiteettiteorian” lähtökohdat, voivat käyttää cissukupuolinen-termiä kuvailevana nimityksenä. Ne, jotka eivät jaa näitä lähtökohtia, eivät ole velvollisia kutsumaan itseään tällä tavoin — aivan kuten kenenkään ei tarvitse hyväksyä jokaista teoreettista nimitystä, jonka muut hänelle antavat. Suomen mediassa tästä kysymyksestä käydään jatkuvaa keskustelua.

Transsukupuolisuuden kirjoon liittyviä termejä

Cissukupuolinen-termi asettuu suoraan vastakkain termin transsukupuolinen kanssa. Transsukupuolisista ihmisistä tehdään lisäksi erottelu siirtymän suunnan perusteella: transmaskuliiniset ja FTM (naisesta mieheksi), transfeminiiniset ja MTF (miehestä naiseksi). Syntymässä määritellystä sukupuolesta käytetään lyhenteitä AMAB ja AFAB.