Etusivu › Käsitteet › Muunsukupuolinen

Muunsukupuolinen

”Muunsukupuolinen” on kattotermi ihmisille, jotka eivät kuvaile itseään (täysin) mieheksi tai naiseksi. Se on identiteettimerkintä, ei biologinen kategoria. Biologinen sukupuoli on kaksijakoinen ja pysyvä: sukusolujärjestelmiä on kaksi, ja intersukupuolisuus (harvinaista, tiukan määritelmän mukaan noin 0,02 prosentilla) ei tarkoita ”kolmatta sukupuolta”, vaan lääketieteellisiä muunnelmia jommastakummasta.

Mitä termi tarkoittaa?

”Muunsukupuolisuuden” alle luetaan monenlaisia itsekuvauksia: genderqueer, genderfluid, agender, bigender, trigender, polygender, demigender, pangender, maverique, aporagender, xenogender ja monet muut. Luettelo löytyy käsitesivulta. Näitä nimikkeitä yhdistää kokemus siitä, että miehen ja naisen binäärinen erottelu ei ole riittävä — ei kehon kuvauksena vaan sisäisen ”sukupuolikokemuksen” kuvauksena. On tärkeää todeta, että sukupuoli-identiteetin käsite on teoreettinen, ei objektiivisesti mitattavissa, ja perustuu itse raportoituihin tietoihin.

Voimakas kasvu ja sosiaalinen dynamiikka

Muunsukupuoliseksi identifioituvien nuorten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti noin vuodesta 2015 lähtien, erityisesti teinityttöjen keskuudessa. Ilmiössä, jota esitettäisiin vakaana biologisena ominaisuutena, tällainen äkillinen kasvu on huomionarvoinen. Tutkijat korostavat sosiaalisen median, vertaisryhmien ja kulttuuristen mielikuvien merkitystä. Tässä yhteydessä käsitellään ”sosiaalisen tartunnan” käsitettä sekä nopeasti alkanutta sukupuolidysforiaa. Monet muunsukupuolisuuteen liittyvät nimikkeet, kuten demigender tai pangender, ovat lisäksi syntyneet verkossa, eikä niillä ole vakiintunutta tieteellistä perustaa.

Terveydenhuolto, pronominit ja kieli

Jotkut muunsukupuoliset pyytävät käyttämään sukupuolineutraaleja puhuttelumuotoja, kuten ”hen” tai ”die”. Toiset käyttävät edelleen pronomineja ”hij” tai ”zij”. Alankomaiden sukupuoliterveydenhuolto rakennettiin alun perin jatkuvan dysforian ja binäärisen sukupuolenkorjauksen ympärille. Muunsukupuolisiin hoitotarpeisiin — jotka vaihtelevat ”ei lainkaan lääketieteellisiä toimenpiteitä” -toiveesta tiettyihin hormoni- tai kirurgisiin hoitoihin — on yhä useammin mahdollista saada yksilöllinen hoitopolku. Kääntöpuolena on se, että hoidon tarpeen arviointi on näin muuttunut epämääräisemmäksi.

Yhteiskunnallinen keskustelu

Alankomaissa sukupuolen rekisteröinnissä ei ole virallista kolmatta kategoriaa; yksittäistapauksissa X-merkintä on mahdollinen vain tuomioistuimen päätöksellä. Kansainvälinen tilanne on vaihteleva. Kannattajien mukaan kolmas vaihtoehto tunnustaisi moninaisuuden. Kriitikot huomauttavat, että itse määriteltyjen kategorioiden lisääntyminen aiheuttaa jännitteitä sukupuoleen perustuviin oikeuksiin ja palveluihin — esimerkiksi naisten urheiluun, turvakoteihin, tilastoihin ja lääketieteelliseen tutkimukseen — ja että lukuisten itse annettujen nimikkeiden tunnustaminen ei ole sama asia kuin tieteellinen perusteltavuus.

Kriittisiä näkökulmia

On totta, että ihmiset voivat kokea epämukavuutta jäykkien sukupuolirooliodotusten vuoksi — tätä voi ymmärtää päättelemättä siitä, että he olisivat ”sukupuolten välissä” tai binäärisen sukupuolen ulkopuolella. Feministiset ja sukupuolikriittiset kirjoittajat huomauttavat, että ”muunsukupuolisuus” ilmaisee joskus pikemminkin vastarintaa sukupuolinormeja kohtaan kuin muodostaa erillisen ontologisen kategorian. Sosiologisesti on huomionarvoista, että nimike on yliedustettuna länsimaisten, korkeasti koulutettujen ja verkossa aktiivisten nuorten joukossa, mikä viittaa kulttuuriseen eikä universaaliin alkuperään.