Genderinfo.nl

EtusivuKäsitteet › Androgyyni

Androgyyni

”Androgyyni” kuvaa maskuliinisten ja feminiinisten piirteiden yhdistelmää ulkonäössä, ilmaisussa tai identiteetissä. Sana tulee kreikasta (andros = mies, gynē = nainen), ja sitä on käytetty jo antiikin ajoista lähtien – muun muassa Platonin filosofiassa ja alkemistisessa perinteessä.

Mitä sillä tarkoitetaan?

Termiä käytetään kolmella tavalla. (1) Ulkonäön kuvauksena: henkilöstä, jonka sukupuolta ei voi suoraan päätellä vaatetuksesta, kampauksesta tai kasvonpiirteistä – esimerkkeinä muotimaailmasta Tilda Swinton tai David Bowie. (2) Sukupuolen ilmaisuna: pukeutumisena tai esiintymisenä tietoisesti miehisen ja naisellisen välimaastossa. (3) Joskus identiteettilabelina, samankaltaisesti kuin ei-binäärinen, vaikka tämä käyttö on nykyään harvinaisempaa.

Eroavaisuudet ja päällekkäisyydet

Androgyyni viittaa perinteisesti ennen kaikkea ilmaisuun ja ulkonäköön, ei välttämättä sisäiseen kokemukseen. Tässä se eroaa käsitteestä ei-binäärinen, joka on identiteettilabeli. Mies voi näyttää androgyyniltä tuntematta itseään muuksi kuin mieheksi; sama pätee naiseen. Termi on lisäksi osittain päällekkäinen käsitteen sukupuolineutraali kanssa esteettisenä valintana.

Yhteiskunnallinen ja käytännön konteksti

Androgynia on ollut muodin, taiteen ja musiikin maailmassa vakiintunut ilmiö jo vuosikymmenten ajan, eikä siihen yleensä liity kiistaa. Se on yksi vanhimmista julkisesti hyväksytyistä tavoista poiketa tavanomaisesta mies–nainen-esittäytymisestä, eikä siihen liity lääketieteellisiä tai juridisia vaikutuksia.

Kriittisiä näkökulmia

Koska androgynia on ensisijaisesti esteettinen ja sosiaalinen kategoria, se välttää suuren osan kritiikistä, jota uudempiin identiteettilabeleihin kohdistetaan. Samalla androgynia osoittaa, että tavanomaisesta sukupuolen ilmaisusta on mahdollista poiketa ilman lääketieteellistä tai juridista transitioita. Niille, jotka pohtivat, sopivatko lääketieteelliset toimenpiteet heille, tämä on merkityksellinen havainto: ulkonäön ja sosiaalisen ilmaisun vaihtelu on erillään fyysisistä toimenpiteistä.

Lähteet

  • Platon. Pidot (noin 385 eaa.). Aristofaneen puheessa kuvataan ”androgynoi”-hahmoja.
  • Bem, Sandra L. (1974). ”The measurement of psychological androgyny.” Journal of Consulting and Clinical Psychology, 42(2). DOI
  • Heilbrun, Carolyn G. (1973). Toward a Recognition of Androgyny. Knopf.
  • Singer, June (1976). Androgyny: Toward a New Theory of Sexuality. Anchor Books.