Etusivu › Käsitteet › Genderqueer

Genderqueer

”Genderqueer” on kattotermi ihmisille, jotka sijoittavat itsensä miehen ja naisen kaksijaon ulkopuolelle tai sitä vastaan. Sana juontaa juurensa 1990-luvun englanninkielisestä queer-aktivismista, ja pitkään sitä käytettiin ensisijaisena kattoterminä sille, mitä nykyään kutsutaan useammin ei-binääriseksi.

Mitä sillä tarkoitetaan?

Genderqueeriksi itseään kutsuva henkilö torjuu vallitsevan mies/nainen-luokittelun — joko itsekuvauksena, poliittisena kantana tai molempina. Termi on tarkoituksella epätarkka: ”queer” viittaa tässä tietoisesti normien vastaisesti tai niiden ulkopuolella olemiseen. Tämä erottaa genderqueerin tarkkarajaisemmista termeistä, kuten agender ja bigender, ja sijoittaa sen lähemmäs kulttuurista asennetta kuin tarkkarajaista identiteettiä.

Erottelu ja päällekkäisyys

Käytännössä genderqueer on vahvasti päällekkäinen ei-binäärisyyden kanssa. Englanninkielinen ”non-binary” yleistyi noin vuodesta 2010 alkaen ja on suurelta osin syrjäyttänyt termin ”genderqueer”, erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa. Genderqueer-termiä käyttävä henkilö valitsee joskus tietoisesti vanhemman ja poliittisesti latautuneemman sanan ja viittaa näin yhteyteen queer-teoriaan sellaisena kuin sitä ovat kehittäneet esimerkiksi Judith Butlerin kaltaiset kirjoittajat.

Yhteiskunnallinen ja käytännön konteksti

”Genderqueer” esiintyy harvoin vaihtoehtona virallisissa asiakirjoissa. Alankomaissa rekisteröinnissä on vaihtoehtoina vain mies ja nainen, ja intersukupuolisten variaatioiden yhteydessä hyvin harvoin ”X”. Genderqueer-henkilöiden käyttämät pronominit vaihtelevat suuresti: ”die/hen”, ”hij”, ”zij” tai ei erityistä toivetta. Transgenderlaki ei mahdollista erillistä genderqueer-rekisteröintiä.

Kriittisiä näkökulmia

Genderqueer syntyi akateemisessa traditiossa, jossa haluttiin tietoisesti ”queerata” — vieraannuttaa, horjuttaa ja problematisoida. Kriitikot nostavat esiin huomattavan jännitteen: siinä missä vanha queer-teoria piti sukupuolta sosiaalisesti rakentuneena, nykyinen identiteettidiskurssi siirtyy kohti sukupuolen käsittämistä sisäisenä olemuksena. Kyseessä on merkittävä suunnanmuutos, jota harvoin tehdään näkyväksi. Lisäksi myös tässä yhteydessä on syytä todeta, että biologinen sukupuoli on erillinen kategoria, jota itsekuvaus ei poista.