Etusivu › Nuoret › Nuoret ja sukupuoli

Nuoret ja sukupuoli

Murrosikä on lähes kaikille vaihe, johon liittyy epämukavuutta oman kehon kanssa. Rintojen kasvu, kuukautiset, parrankasvu, äänenmurros, akne, seksuaaliset tunteet ja epävarmuus omasta paikasta ryhmässä – kaikki tämä kuuluu asiaan. Se, että nuori tuntee hetkellisesti vieraantuvansa omasta kehostaan, ei siis ole osoitus synnynnäisestä väärästä sukupuolesta, vaan monissa tapauksissa normaaliin kehitysvaiheeseen kuuluva ilmiö.

Räjähdysmäinen ja tuore kasvu – eikä kukaan tiedä tarkalleen miksi

Vuoteen 2010 asti sukupuolidysforia oli nuorilla harvinaista, sitä esiintyi pääasiassa pojilla jo varhaislapsuudesta lähtien, ja se kehittyi vähitellen. Vuodesta 2012 lähtien tilanne on muuttunut radikaalisti: länsimaissa sukupuolipoliklinikoille hakeutuvien määrä on kymmenkertaistunut, ja painopiste on siirtynyt voimakkaasti murrosikäisiin tyttöihin, joilla ei ole aiempaa sukupuolidysforiahistoriaa. Tapauksia esiintyy usein kaveripiirien muodostamina ryppäinä, ja yhteisenä nimittäjänä on sosiaalisen median intensiivinen käyttö.

Tätä äkillistä ja kansainvälisesti samankaltaista kasvua on vaikea selittää vakaalla biologisella ilmiöllä. Yhä useammat tutkijat katsovat, että sosiaalisilla, kulttuurisilla ja median ohjaamilla tekijöillä on tärkeä rooli. Katso myös Sosiaalinen media ja sukupuoli sekä Rapid Onset -sukupuolidysforia.

Cassin katsaus: tieteellinen perusta on heikko

Cassin katsaus (Hilary Cass, 2024, Britannian NHS:n toimeksiannosta) on tähän asti perusteellisin riippumaton tutkimus. Johtopäätös on tyly: nykyisen lasten ja nuorten sukupuoliterveydenhuollon – alaikäisille annettavien murrosiän jarrujen ja vastakkaisen sukupuolen hormonien – taustalla oleva näyttö on poikkeuksellisen heikkolaatuista. Väitteelle, että hoito pelastaa henkiä tai ehkäisee itsemurhia, ei ole näyttöön perustuvaa tukea. Cassin katsaus (koko raportti).

Samankaltaisiin johtopäätöksiin ovat päätyneet Ruotsin SBU sekä Suomen COHERE-ohjeistukset (Suomi, 2020). Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat sittemmin muuttaneet linjauksiaan huomattavasti ja määräävät murrosiän jarruja enää tutkimusyhteydessä – tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa eivät enää lainkaan. Britannian pysyvä kielto murrosiän jarruille.

Murrosiän jarrut eivät ole ”taukonappi”

Pitkään murrosiän jarruja (GnRH-analogeja) esitettiin ”palautuvana taukonappina”: lapsi saa aikaa ja voi pohtia asiaa kaikessa rauhassa. Tämä kuva on harhaanjohtava. Alkuperäisestä Dutch Protocol -protokollasta ja kaikista myöhemmistä kohorteista käy ilmi yksi silmiinpistävä seikka: lähes kaikki jarrut aloittavat lapset siirtyvät vastakkaisen sukupuolen hormoneihin – ja siten lopulta pysyvään sterilisaatioon, seksuaalisen toimintakyvyn menetykseen ja elinikäiseen lääkitykseen. Käytännössä ”taukoa” ei siis ole, vaan kyse on yksisuuntaisesta tiestä.

Lisäksi on viitteitä kielteisistä vaikutuksista luuntiheyteen, aivojen kypsymiseen, pituuskasvuun sekä myöhempään seksuaaliseen toimintakykyyn. Näitä vaikutuksia koskeva tutkimus on Cassin katsauksen mukaan rajallista ja metodologisesti heikkolaatuista.

Psyykkinen samanaikaissairastavuus ja taipumus yhteen selitykseen

Monilla sukupuolipoliklinikoille hakeutuvilla nuorilla on samanaikaisesti muitakin ongelmia: masennusta, ahdistuneisuushäiriöitä, syömishäiriöitä, autismikirjon häiriö, trauma, ADHD tai koulukiusaamishistoria. Kansainvälinen tutkimus osoittaa autismin sekä seksuaalista rajojen ylittämistä kokeneiden tyttöjen olevan selvästi yliedustettuina. Tässä tilanteessa vaarana on, että ”sukupuolesta” tehdään kattava selitys kaikelle vaikealle – samalla kun taustalla olevat ongelmat jäävät hoitamatta.

Nuoren aivojen kognitiivinen todellisuus

Nuoren aivot kehittyvät täyteen kypsyyteensä vasta noin 25-vuotiaana. Päätöksiä peruuttamattomista lääketieteellisistä toimenpiteistä – hedelmällisyyden ja seksuaalisen toimintakyvyn menetyksestä sekä elinikäisestä hormonihoidosta – pyydetään usein iässä, jossa aivot eivät vielä kykene täysin hahmottamaan tällaisten seurausten merkitystä. Tämä ei ole moite nuorelle, vaan tosiasia, jolle on annettava suuri painoarvo.