Etusivu › Perustietoa › Sukupuolineutraali kieli

Sukupuolineutraali kieli

”Sukupuolineutraali kieli” kattaa laajan kirjon kieleen ehdotettuja muutoksia, aina käytännössä kiistattomista hyvin kiistanalaisiin. Ammattinimikkeen ”verpleegkundige” yleiskäyttö ”verpleegster”-sanan sijaan on asteittainen ja luonnollinen kielen kehitys, joka herättää tuskin lainkaan vastustusta. Neologismien, kuten yksiköllisen persoonapronominin ”hen”, määrääminen käyttöön tai sanan ”vrouw” poistaminen lääketieteellisistä teksteistä ja korvaaminen ilmauksella ”persoon met een baarmoeder” on aivan eri luokan asia — ja sitä ohjaavat usein ideologiset eivätkä kielelliset näkökohdat.

Miksi sukupuolineutraalia kieltä käytetään?

Sympaattisin perustelu sukupuolineutraalin kielen käytölle on inklusiivisuus: naiset kokivat sukupolvien ajan, että yleismaskuliiniset muodot (”de arts — hij”) pyyhkivät heidät näkymättömiin. Tässä näkemyksessä on paljon perää. Perustelu on alun perin feministinen, ja sen tavoitteena on tehdä naisista näkyvämpiä, ei poistaa ”naista” kategoriana.

Toinen, uudempi perustelu liittyy ei-binääriseen inklusiivisuuteen: ihmisten, jotka eivät samaistu miehiksi eivätkä naisiksi, pitäisi saada käyttöönsä omat kielelliset muodot. Tämä perustelu on luonteeltaan olennaisesti erilainen. Se olettaa, että ”sukupuoli-identiteetti” on kielellisesti merkityksellinen kategoria, ja edellyttää koko kieliyhteisön omaksuvan uusia muotoja pienen vähemmistön huomioimiseksi. Taustalla olevan identiteettikäsitteen tieteellinen perusta on, kuten sivulla Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu kuvataan, kiistanalainen.

Sukupuolineutraalin kielen vaikutuksia koskeva empiirinen tutkimus antaa ristiriitaisia tuloksia. Jotkin tutkimukset viittaavat pieneen vaikutukseen mielikuviin, mutta toiset replikaatiot eivät onnistu vahvistamaan tuloksia. Yksiselitteistä tieteellistä näyttöä laajoista yhteiskunnallisista hyödyistä ei ole.

Sukupuolineutraali kieli hollannissa

Hollannin kielessä kieliopillinen suku on luonnostaan vähemmän korostunut kuin esimerkiksi saksan tai ranskan kielessä. Monet ammattinimikkeet ovat jo historiallisesti olleet sukupuolineutraaleja tai muuttuneet sellaisiksi ilman ideologista pakkoa. Erityiset ehdotukset — ”hen” yksikössä, ”diens” ei-binääristen henkilöiden possessiivipronominina ja ”mevrouw/meneer”-puhuttelujen korvaaminen sanalla ”beste” — ovat levinneet vain rajallisesti, ennen kaikkea nuorempien, korkeammin koulutettujen ja aktivistien keskuudessa. Nederlandse Taalunie ja Genootschap Onze Taal eivät ole nimenomaisesti kannattaneet velvoittavaa käyttöä; Taalunie huomauttaa, että tällaiset muodot ovat toistaiseksi marginaalisia.

Lääketieteellisissä ja virallisissa yhteyksissä sukupuolisidonnaisten termien (”vrouw”, ”moeder”, ”borstvoeding”) korvaaminen niin sanotuilla inklusiivisilla ilmauksilla (”zwangere persoon”, ”baring-ouder”, ”chestfeeding”) on herättänyt yhä enemmän kritiikkiä. Brittiläiset, yhdysvaltalaiset ja hollantilaiset lääkärit ovat varoittaneet, että tällainen kielenkäyttö aiheuttaa sekaannusta ja voi johtaa jopa vaaratilanteisiin, erityisesti vähän koulutettujen tai muun kuin hollannin kielen puhujien kohdalla.

Pronominit ja identifiointi

Pronominien (”pronouns”) ilmoittaminen työprofiileissa, sähköpostien allekirjoituksissa ja esittäytymisen yhteydessä on lyhyessä ajassa otettu käyttöön osissa yritysmaailmaa, koulutusta ja julkishallintoa. Kannattajat esittävät tämän neutraalina kohteliaisuuden muotona. Kriitikot huomauttavat, että käytäntö edellyttää implisiittisesti tietyn ideologisen näkemyksen hyväksymistä — nimittäin sitä, että biologinen sukupuoli ja gender ovat toisistaan erillisiä ja että jokaisen ”gender” pitäisi ilmoittaa. Tämä ei ole neutraali tosiasia vaan kiistanalainen näkemys.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kanadan kaltaisissa maissa on käyty oikeusjuttuja siitä, voidaanko työntekijät pakottaa käyttämään pronomineja, joita he eivät omantunnonsyistä voi hyväksyä. Alankomaissa kyse on vielä suurelta osin tutkimattomasta alueesta, mutta aihe liittyy klassisiin perusoikeuksiin, kuten omantunnon- ja sananvapauteen.

Sukupuolineutraalin kielen kritiikki

Laajamittaisen sukupuolineutraalin kielen kritiikki kohdistuu useisiin ongelmiin. Ensimmäinen on kielellinen ongelma: uudet muodot ovat ristiriidassa orgaanisesti kehittyneen kielen kanssa, ja instituutiot määräävät niitä usein ylhäältä päin — kielihistoriassa tällainen toimintamalli toimii harvoin. Toinen on poliittinen ongelma: sanan ”vrouw” korvaaminen sukupuolineutraaleilla ilmauksilla vie naisilta sanaston, jolla he voivat nimetä omat kokemuksensa ja etunsa. Sheila Jeffreys, Helen Joyce ja Kathleen Stock ovat kirjoittaneet aiheesta laajasti.

Kolmas ongelma liittyy selkeyteen ja turvallisuuteen: lääketieteessä, oikeudessa ja tieteellisessä kirjallisuudessa termien täsmällisyys on olennaista. ”Sex”- ja ”gender”-käsitteiden hämärtyminen tietokannoissa ja ohjeistuksissa johtaa tiedon menettämiseen. Neljäs on vapauteen liittyvä ongelma: yrityksissä ja instituutioissa määrätty kielenkäyttö poikkeaa perustavanlaatuisesti kielen luonnollisesta kehityksestä ja koskettaa omantunnonvapautta.