Vasterman: Yhdysvaltain transkysely osoittaa osallistujien olevan nuoria, ei-binäärisiä ja syntyneen naisiksi
Peter Vasterman analysoi vuoden 2022 U.S. Transgender Surveyn alustavia tuloksia. Luvut osoittavat täysin erilaisen väestön kuin kaksikymmentä vuotta sitten hoidettu perinteinen transsukupuolinen potilas – ja kumoavat synnynnäisyyteen perustuvan selityksen.
92 329 vastaajaa – kaikkien aikojen suurin kysely
National Center for Transgender Equalityn toteuttama vuoden 2022 US Transgender Survey on suurin kysely ihmisille, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi tai ei-binäärisiksi. Raportissa on 92 329 vähintään 16-vuotiasta vastaajaa. Vasterman käyttää tätä lähtökohtana: näin suuri otos pakottaa suhtautumaan tuloksiin vakavasti, ja tulokset puolestaan pakottavat tarkistamaan perusteellisesti vallitsevat käsitykset siitä, keitä transsukupuoliset ovat.
55 prosenttia syntynyt naiseksi
Ensimmäinen huomiota herättävä luku koskee sukupuolijakaumaa. Vasterman: ”naisiksi syntyneet transihmiset ovat enemmistönä, nimittäin suhteessa 55–45 prosenttia.” Kaksikymmentä vuotta sitten, kun Amsterdamin sukupuoliklinikka kehitti Dutch Protocol -hoitomallin, suhde oli päinvastainen: pojat ja miehet hallitsivat kliinistä potilasryhmää. Muutos miesvaltaisesta naisvaltaiseksi ei näy vain Yhdysvalloissa – se tapahtuu kaikkialla, missä itseidentifikaatio tulee mitattavaksi. Mikä synnynnäinen neurologinen tila muuttuu kahdessa vuosikymmenessä pääosin miehiä koskevasta pääosin naisia koskevaksi? Ei mikään.
38 prosenttia identifioituu ei-binääriseksi
Vielä paljastavampi on identiteettijakauma. ”Ei-binäärinen identiteetti muodostaa jo 38 prosenttia koko ryhmästä.” Naisiksi syntyneiden keskuudessa ei-binäärinen on yleisin identiteetti: 30 prosenttia kaikista vastaajista kuuluu ryhmään ”syntynyt naiseksi, identifioituu ei-binääriseksi”. Mieheksi syntyneistä tähän ryhmään kuuluu 8 prosenttia. Naisiksi syntyneet valitsevat ei-binäärisen identiteetin neljä kertaa useammin kuin miehiksi syntyneet. Vasterman osoittaa tämän merkityksen: ei-binäärisyys ei empiirisesti ole miehen ja naisen väliin sijoittuva asema, vaan vahvasti sukupuolittunut nimike – sen valitsevat pääosin nuoret naiset.
43 prosenttia on 18–24-vuotiaita
Ikäjakauma on kolmas keskeinen luku. Vastaajista 43 prosenttia on 18–24-vuotiaita. Tämä ikäryhmä on noin kolme ja puoli kertaa suurempi kuin 25–44-vuotiaiden ikäryhmät. 45–54-vuotiaat muodostavat enää 9 prosenttia – lähes viisi kertaa vähemmän kuin nuorin ryhmä. Jos transsukupuolinen identiteetti olisi synnynnäinen ja tasaisesti jakautunut ominaisuus, ikäjakauman voisi odottaa olevan tasainen ja laskevan hieman kuolleisuuden myötä. Nyt näemme jyrkän huipun nuorissa aikuisissa ja kuilun vanhemmissa ikäryhmissä. Tämä ei ole biologinen profiili vaan sukupolvivaikutus.
Nuoret aikuiset naiset, ei-binäärisiä: keitä he ovat?
Kun yhdistetään kolme muuttujaa – syntynyt naiseksi, 18–24-vuotias ja ei-binäärinen identiteetti – saadaan US Transgender Surveyn tyypillinen vastaaja. Juuri tässä väestöryhmässä sosiologit ovat viimeisten viidentoista vuoden aikana mitanneet syömishäiriöiden, autismidiagnoosien, masennuksen ja ahdistuneisuusoireiden räjähdysmäistä lisääntymistä. Tämä on ryhmä, joka kasvoi TikTokin ja Tumblrin identiteettisisältöjen parissa. Vasterman ei vedä tätä yhteyttä nimenomaisesti tässä blogikirjoituksessa, mutta luvut kutsuvat väistämättä siihen. Sen, mikä pitäisi voida selittää synnynnäisenä neurologisena ominaisuutena, osoittautuu empiirisesti olevan tietyn digitaaliympäristön nuorten naisten sukupolvi-ilmiö.
Tyytyväisyys ja mitä luku kertoo – ja mitä ei
Itseidentifikaatiomallin kannattajat viittaavat mielellään toiseen kyselyn lukuun: ”lähes kaikki transitioon osallistuneet vastaajat kertovat elämänsä parantuneen.” Vasterman suhtautuu tähän varovasti. Kyselyssä haastatellaan vain ihmisiä, jotka edelleen identifioituvat transsukupuolisiksi, joten siitä puuttuvat määritelmällisesti detransitioituneet – ne, jotka luopuvat transitiosta tai katuvat sitä. Itseraportointi edelleen aktiivisen transidentiteetin vaiheessa ei mittaa lopputulosta vaan itsevalikoituneen vastaajan tämänhetkistä mielialaa. Se on tärkeä luku, mutta ei osoitus pitkäaikaisesta vaikuttavuudesta.
Miksi tämä on merkityksellistä Alankomaiden kannalta
Vasterman yhdistää yhdysvaltalaiset luvut suoraan Alankomaiden keskusteluun. Alankomaiden sukupuoliklinikoille hakeutuvien määrä noudattaa täsmälleen samaa kaavaa: räjähdysmäinen kasvu vuodesta 2013 lähtien, hakijoiden ollessa pääosin teinityttöjä, sekä huomattavan suuri ei-binääristen ja epävarmojen alaryhmä. Dutch Protocol suunniteltiin vanhaa potilasryhmää varten – pojille, joilla oli pikkulapsuudesta lähtien ilmennyttä dysforiaa. Nykyiset hakijat eivät sovi tähän protokollaan. Juuri tätä Vasterman on vastustanut vuosien ajan: hoitoa jatketaan samalla reitillä tästä ristiriidasta huolimatta, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi ja Suomi ovat jo vetäytyneet siitä.
Mitä kysely ei mittaa
US Transgender Survey mittaa sitä, kuka ilmoittaa tällä hetkellä olevansa transsukupuolinen tai ei-binäärinen. Se ei mittaa sitä, kuinka moni vastaajista ajattelee itsestään samoin vielä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Se ei mittaa samanaikaisia sairauksia – autismia, syömishäiriöitä, masennusta tai traumaa – joita kliinisissä potilasryhmissä esiintyy tavallista enemmän. Se ei mittaa sitä, kuinka moni on käynyt läpi lääketieteellisen transition ja kuinka moni näistä on myöhemmin detransitioitunut. Kaikkiin näihin kysymyksiin tarvitaan pitkittäistutkimusta, jota ei ole. Kysely kuitenkin osoittaa selvästi, että vuonna 2022 itsensä transsukupuolisiksi ilmoittava väestö on nuorempaa, naisvaltaisempaa ja useammin ei-binääristä kuin mikään aiempi transsukupuolinen väestö. Se, joka kutsuu tätä luonnolliseksi biologiseksi tosiasiaksi, ei lue lukuja.