Suomalainen tutkimus: kaikilla yhdeksällä transitioonsa palanneella oli raskas psykiatrinen tausta

Yhdeksän potilasta, yhdeksän kertaa psykiatrinen sairaushistoria, joka ei tullut esiin lainkaan tai riittävän perusteellisesti heidän sukupuolensa hoidon alkaessa. Tämä on Helsingin yliopistollisen sairaalan sukupuolenkorjausklinikan retrospektiivisen tutkimuksen keskeinen havainto. Tutkimus julkaistiin Archives of Sexual Behavior -lehdessä. Tutkijat, psykiatri Katinka Tuisku heidän joukossaan, arvioivat uudelleen yhdeksän henkilöä, jotka hakivat detransitioon liittyvää hoitoa vuosina 2018–2019. Jokaisella heistä ilmeni trauma, mielialahäiriöitä tai dissosiatiivisia oireita, jotka aiemmassa diagnostiikassa olivat jääneet huomaamatta.

Mitä tutkimuksessa tehtiin

Tutkijat arvioivat uudelleen seitsemän naiseksi ja kaksi mieheksi syntynyttä potilasta käyttäen strukturoituja kliinisiä haastatteluja (SCID-I ja SCID-II), täydentäviä psykologisia tutkimuksia ja kiintymyssuhdetyylin arviointia. Alkuperäisen sukupuolidysforiadiagnoosin ja detransitiohoitoon hakeutumisen välillä oli keskimäärin seitsemän vuotta. Tänä aikana he olivat käyttäneet hormoneja, ja kahdeksalle yhdeksästä oli tehty rintaleikkaus. Kyse oli aikuisista; murrosiän jarruttajia ei tutkimuksessa käsitellä.

Mitä luvut osoittavat

Kaikilla yhdeksällä potilaalla oli sukupuolidysforiadiagnoosin lisäksi vähintään yksi muu psykiatrinen sairaus: mielialahäiriöitä esiintyi kaikilla, ahdistuneisuushäiriöitä kahdella kolmesta ja syömishäiriöoireita lähes neljällä viidestä. Kahdella potilaalla oli aiemmin todettu epävakaa persoonallisuushäiriö, ja uudelleenarvioinnissa todettiin lisäksi kolme uutta diagnoosia. Lähes puolet ilmoitti psykoottisista oireista. Kahdella kolmesta oli taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä tai raiskaus, ja tutkijat päättelivät, että kaikilla yhdeksällä oli ollut traumaattinen lapsuus. Ensimmäisen arvioinnin alkaessa 67 prosenttia potilaista (kuusi yhdeksästä) pystyi työskentelemään tai opiskelemaan kokopäiväisesti; detransitioarvioinnin alkaessa osuus oli enää 33 prosenttia (kolme yhdeksästä).

Lähteen ja tulkinnan erottaminen

Tutkijat itse tekevät varovaisen johtopäätöksen: heidän mukaansa ennen lääketieteellisen sukupuolenkorjaushoidon aloittamista tulisi seuloa nykyistä paremmin traumat, dissosiatiiviset häiriöt ja taustalla olevat psykiatriset ongelmat sekä tarjota enemmän psykoterapiaa. Tämä linja vastaa Suomen vuodesta 2020 noudattamaa linjaa sukupuolenkorjaushoidossa. Miksi trauma jää niin usein huomaamatta sukupuolidysforian yhteydessä, kerrotaan sivustolla transplek.nl. Se, että yhdeksän potilasta mainitsi jälkikäteen itse taustalla vaikuttavana tekijänä vaikeudet hyväksyä oma nais- tai miesidentiteettinsä (kahdella kolmesta) tai kiinnostuksensa samaa sukupuolta oleviin (yhdellä yhdeksästä), korostaa, kuinka puhtaasti ”vahvistava” lähestymistapa voi jättää tällaiset taustalla olevat kysymykset käsittelemättä. Tämä on meidän tulkintamme havainnoista, ei tekijöiden kirjaimellinen johtopäätös — he nimenomaisesti eivät puhu koko väestöä koskevista prosenttiosuuksista, vaan yhden klinikan kliinisestä signaalista.

Pieni tutkimus, ei merkityksetön signaali

Yhdeksän potilasta on vähän, ja tutkijat myöntävät tämän itse: otos ei ole edustava eikä tutkimuksessa ollut verrokkiryhmää. Tutkimus liittyy kuitenkin laajempaan ilmiöön, joka tuli esiin myös tähän mennessä suurimmassa detransitiota käsittelevässä tutkimuksessa: katumus ja paluu ovat harvoin suoraviivaisia, ja niitä edeltävä prosessi on usein monimutkaisempi kuin alkuperäinen diagnoosi antoi ymmärtää. Myös havainto, että Pohjoismaat ilmoittavat itse suuremmista katumusluvuista kuin pitkään oletettiin, sopii tähän kuvaan: kun asioita mitataan huolellisemmin, esiin tulee suurempia lukuja kuin yleisesti toistettu yhden prosentin myytti antaa ymmärtää. Tutkimusten yhteenveto löytyy sivulta detransitiota koskevat luvut.

Niille, jotka itse pohtivat, oliko oma sukupuolenkorjaus oikea askel, tai vanhemmille, jotka miettivät, mitä muuta heidän lapsensa sukupuolidysforian taustalla saattaa olla, transspijt.nl kokoaa konkreettista taustatietoa ja kertomuksia detransitiosta.

Lähteet

Kettula, K., Puustinen, N., Tynkkynen, L., Lempinen, L. & Tuisku, K. (2025). Sukupuolidysforia ja detransitio aikuisilla: yhdeksän Suomessa toimivan sukupuoli-identiteettiklinikan potilaan analyysi. Archives of Sexual Behavior, 54(5), 1981–1990. Vapaasti luettavissa PubMed Centralissa: pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC12162753.