Etusivu › Nuoret › Koulu ja transsukupuoliset lapset

Koulu ja transsukupuoliset lapset

Koulu ei ole sukupuoliklinikka. Silti jotkin koulut toimivat käytännössä juuri niin: ne aktiivisesti ”vahvistavat” oppilaan uutta sukupuoli-identiteettiä käyttämällä uutta nimeä ja uusia pronomineja sekä sallimalla pukeutumisen uuden sukupuoli-identiteetin mukaisessa pukuhuoneessa – ja yhä useammissa tapauksissa vanhempien tietämättä. Kyse ei ole inklusiivisuuspolitiikan vähäpätöisestä yksityiskohdasta. Se liittyy suoraan alaikäisten suojeluun ja vanhempien oikeuteen ja velvollisuuteen huolehtia lapsestaan.

Koulun ensisijainen tehtävä: opetus ja turvallisuus

Koulujen tehtävä on opettaa lapsia ja taata heidän turvallisuutensa. Tähän kuuluu kiusaamisen torjuminen, kunnioittavan kanssakäymisen edistäminen ja tilan antaminen lapsille, jotka poikkeavat jostakin normista. Siihen ei kuulu ilman vanhempien suostumusta mukautuminen psykososiaaliseen interventioon, jonka perusteellinen Cass Review (2024) -raportti toteaa olevan kaikkea muuta kuin neutraali askel. Katso Lasten sosiaalinen transitio ja Cass Review.

”Vahvistaminen ilman vanhempia”: kasvava ongelma

Alankomaissa – ja vastaavassa määrin muissa länsimaissa – esiintyy tilanteita, joissa koulu puhuttelee oppilasta tämän pyynnöstä toisella nimellä ja eri pronomineilla, antaa hänen vaihtaa vaatteensa niiden mukaisesti ja joissakin tapauksissa jättää vanhemmat tietoisesti informoimatta ”suojellakseen oppilasta”. Tämä käytäntö kirjataan toisinaan nimenomaisesti toimintaprotokolliin tai omaksutaan COC:n tai Transvisien materiaaleista.

Vanhempien näkökulmasta kyse on heidän auktoriteettinsa ja huolenpitovelvollisuutensa horjuttamisesta. Koulun ammattilainen voi toimia vilpittömin tarkoitusperin, mutta hän ei ole viime kädessä vastuussa alaikäisen psyykkisestä ja fyysisestä kehityksestä – siitä vastaavat vanhemmat. Koulu, joka järjestelmällisesti sivuuttaa vanhemmat, tekee lapsesta osapuolen konfliktissa, jota hän ei pysty hahmottamaan, ja asettaa hänet lojaliteettiristiriitaan, jota hän ei voi purkaa kenenkään muun kanssa.

Mitä laki sanoo?

Alankomaissa alle 16-vuotiaiden alaikäisten vanhemmat ovat lain mukaan ensisijaisesti vastuussa lapsesta. Koulut eivät saa ilman muuta keskustella lasta koskevista asioista kolmansien osapuolten kanssa vanhempien tietämättä, saati sitten mahdollistaa peruuttamattomia sosiaalisia interventioita. Se, että koulut noudattavat käytännössä poikkeavia linjauksia, ei ole pätevä oikeutus vaan pikemminkin juridinen huolenaihe. Vanhemmat voivat vaatia koulua tilille kirjallisesti, pyytää tutustua asiakirjoihin, tehdä valituksia ja tarvittaessa hankkia oikeudellista apua.

WC-tilat, pukuhuoneet ja liikuntatunnit

Kun koulut sallivat biologisten poikien käyttää tyttöjen pukuhuoneita – riippumatta siitä, perustuuko tämä itse määriteltyyn sukupuoli-identiteettiin – syntyy uusi ongelma: kaikkien oppilaiden, ei vain transsukupuoliseksi identifioituvan oppilaan, yksityisyys ja turvallisuus. Kansainvälisessä oikeuskäytännössä ja yhä useammin myös Alankomaiden poliittisissa keskusteluissa tunnustetaan, ettei ratkaisu ole sukupuolijaon poistaminen, vaan neutraalin kolmannen vaihtoehdon (yksittäinen WC-tila, pukukoppi) tarjoaminen ilman nykyisen jaon lakkauttamista. Katso myös Urheilu ja transsukupuoliset nuoret.

Sukupuolta käsittelevä opetus koulussa

Kansalaiskasvatus on välttämätöntä – mutta se on eri asia kuin aktivististen narratiivien omaksuminen sellaisinaan. Oppimateriaali, jossa lapsille opetetaan, että ”kuka tahansa voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä määritetty”, että sukupuoli-identiteetti on erillinen kehosta tai että ”sukupuolia on enemmän kuin kaksi”, ei edusta neutraalia tiedettä vaan ideologista näkökantaa. Koulujen olisi hyvä esitellä tämän aiheen yhteydessä myös tieteellistä keskustelua – Cass Review -raporttia, SBU:ta, COHEREa ja Skandinavian politiikan uudistuksia – eikä ainoastaan etujärjestöjen viestiä.

Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Pyydä nähtäväksi koulun sukupuolta ja transsukupuolisia oppilaita koskevat käytännöt. Kysy nimenomaisesti, onko koululla käytäntöjä vanhempien informoimisesta. Keskustele asiasta luokanvalvojan kanssa ja vie asia tarvittaessa koulun johdolle tai opetuksen järjestäjälle. Ota yhteyttä muihin vanhempiin. Vaadi, että kaikista lastasi koskevista keskusteluista kuljetaan sinun kauttasi – ei ”varmuuden vuoksi”, vaan koska se on lain ja moraalin mukaista.