Etusivu › Tiede ja keskustelu › Aivot ja sukupuoli

Aivot ja sukupuoli

Väitettä, jonka mukaan transihmisillä on ”toisen sukupuolen aivot” — naisen aivot miehen kehossa tai päinvastoin — käytetään julkisessa viestinnässä säännöllisesti esittämään transidentifikaatio synnynnäisenä ja biologisena ilmiönä. Saatavilla oleva neurotieteellinen näyttö on kuitenkin paljon heikompaa ja monitulkintaisempaa kuin tämä varmuus antaa ymmärtää. Nykykäsityksen mukaan synnynnäisistä ”transaivoista” ei ole olemassa aukotonta neurotieteellistä näyttöä.

Klassiset tutkimukset ja niiden rajoitukset

Paljon siteeratuissa MRI-tutkimuksissa (Zhou ym. 1995, Kruijver ym. 2000) raportoitiin, että transnaisten stria terminaliksen tumake (BSTc) muistuttaisi enemmän cissukupuolisten naisten vastaavaa rakennetta. Otokset olivat kuitenkin pieniä (usein alle kymmenen osallistujaa), useimmat osallistujat olivat käyttäneet ristiinsukupuolihormoneja vuosien ajan, ja tutkitut aivoalueet kehittyvät täyteen mittaansa vasta aikuisiässä — mikä heikentää suorien päätelmien tekemistä ”synnynnäisistä” eroista. Toistoyritykset ovat tuottaneet vaihtelevia tuloksia.

Hormonit muuttavat aivoja

Tämä on menetelmällisesti keskeinen ongelma. Ristiinsukupuolihormonit aiheuttavat havaittavia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia aikuisten aivoissa. Kun transihmiset ovat käyttäneet estrogeenia tai testosteronia vuosien ajan ennen kuvausta, on käytännössä mahdotonta selvittää, ovatko havaitut erot hormonihoidon syy vai seuraus. Hormonihoitoa ennestään käyttämättömiä osallistujia koskevat tutkimukset ovat harvinaisia, otoksiltaan pieniä ja menetelmällisesti heikkoja.

Ei yhtenäistä ”aivojen sukupuolen” kuvaa

Aivojen sukupuolieroja koskeva laajempi tutkimusala on itsessään kiistanalainen. Joel ym. (2015) esittivät, että useimmat ihmisaivot ovat niin sanottujen maskuliinisten ja feminiinisten piirteiden ”mosaiikkeja” ja että yksiselitteistä dimorfista ”miesaivoa” tai ”naisaivoa” ei ole olemassa. Jos binäärisiä aivosukupuolia ei ylipäätään ole olemassa, väite siitä, että transihmisillä on ”toisen sukupuolen aivot”, on käsitteellisesti ongelmallinen.

Geneettiset ja prenataaliset viitteet — rajallisia

Kaksostutkimukset viittaavat sukupuolidysforian osittaiseen periytyvyyteen, mutta identtisten kaksosten yhdenmukaisuus on kaukana sadasta prosentista — mikä tarkoittaa, että ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Prenataalista androgeenialtistusta koskevat tutkimukset (kuten synnynnäisen lisämunuaisen liikakasvun yhteydessä) osoittavat vaikutuksia sukupuoleen liittyvään käyttäytymiseen, mutta kyse on eri asiasta kuin tietystä ”sukupuoli-identiteetistä”: enemmistölle CAH-tytöistä ei kehity transidentiteettiä. Katso myös genetiikka ja sukupuoli.

Äkillinen demografinen muutos sulkee pois puhtaasti biologisen selityksen

Aukottoman biologisen sukupuoli-identiteetin selityksen pitäisi myös selittää, miksi niiden nuorten määrä, jotka identifioituvat trans- tai ei-binäärisiksi, on kymmenkertaistunut tai jopa kaksikymmenkertaistunut vuodesta 2010 lähtien ja miksi sukupuolijakauma on kääntynyt päinvastaiseksi. Aivojen rakenteet eivät muutu tällä aikavälillä. Tämän kasvun selityksiksi esitetyt sosiaalis-kulttuuriset ja median vaikutukseen liittyvät tekijät ovat ristiriidassa vahvan biologisen teorian kanssa.

Tieteellinen varovaisuus on tarpeen

Johtopäätös: neurobiologisista viitteistä on kiinnostavaa näyttöä, mutta synnynnäisistä ”transaivoista” ei ole aukotonta näyttöä. Niistä potilasoppaissa, aktivistisivustoilla ja yleismediassa esitetyt varmat väitteet eivät vastaa tutkimuksen tosiasiallista tilaa. Aivotiedettä ei pitäisi käyttää perusteluna alaikäisiin kohdistuville peruuttamattomille lääketieteellisille toimenpiteille niin kauan kuin näyttö on heikkoa ja menetelmällisesti ongelmallista.