Jesaja 5:20 peilinä — suuri sekoittaminen sukupuolikeskustelussa

Joskus vanha teksti tarjoaa terävimmän diagnoosin modernista kysymyksestä. Jesaja 5:20: "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka tekevät pimeydestä valon ja valosta pimeyden, jotka tekevät katkerasta makeaa ja makeasta katkeraa." Kun tarkastelee Alankomaiden nykyistä sukupuolikeskustelua, tätä jaetta on vaikea sivuuttaa — vaikka ei itse olisikaan kirkollinen. Laajempaan raamatulliseen analyysiin viittaan gendersekte.nl-sivustolla; alla oleva teksti esittää maallisen ytimen.

Mitä jae tekee

Jesaja ei diagnosoi mitään yksittäistä vääryyttä. Hän kuvaa tilaa: yhteiskuntaa, jossa moraaliset kategoriat itsessään ovat ajautuneet pois paikoiltaan. Kyse ei ole siitä, että "he tekevät jotain väärin" — vaan siitä, että "he eivät enää osaa nimetä väärän ja oikean eroa". Se on toisenlainen ongelma. Se ei poistu paremmilla argumenteilla. Se päättyy vasta, kun sanat saavat jälleen tehdä tehtävänsä.

Viisi esimerkkiä siirtymästä

Viisitoistavuotiaalle tehtyä mastektomiaa kutsutaan hoidoksi; keskustelua hänen kanssaan odottamisesta kutsutaan eheytyshoidoksi. Vanhempi, joka pyytää aikaa, on transfobinen; vanhemmalla, joka vastaa heti myöntävästi jokaiseen vahvistusta hakevaan kysymykseen, on "turvallinen lapsi". "Nainen" käännetään politiikassa muotoon "ihminen, jolla on kohtu" — ja itse termi "nainen" alkaa vaikuttaa epäilyttävältä. Biologianopettaja, joka selittää, mikä munasolu on, saa etujärjestön oppimateriaalin välityksellä oikaisun. Eheytyshoitoja koskeva laki kriminalisoi kynän ja jättää veitsen rauhaan.

Kaikissa näissä tapauksissa toimii sama mekanismi: se, mikä aiheuttaa vahinkoa, nimetään hoidoksi; se, mikä on hoitoa, nimetään vahingoksi.

Mitä vanhempi näkökulma lisää

Moderni analyysi puhuu "määritelmällisestä epäjohdonmukaisuudesta" tai "kategorioiden liukumisesta". Jesaja ilmaisi saman diagnoosin ytimekkäämmässä muodossa. Ei siksi, että Raamatulla pitäisi olla auktoriteettia — niille, jotka eivät lue sitä sellaisena, tämä ei ole argumentti — vaan siksi, että jo vuonna 700 eKr. tunnistettu ilmiö ei ilmeisesti ole mikään ohimenevä muoti-ilmiö. Se on muoto, joka ilmaantuu yhä uudelleen. Nyt se on keskuudessamme, ja meidän on hyvä nimetä se.