Onko transgenderismi yhteiskunnallista aivopesua?

Kuvittele: olet neljätoistavuotias, tunnet olevasi erilainen kuin muut etkä oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. Ennen sinulle olisi ehkä sanottu: ”Olet vain herkkä.” Nyt saat toisenlaisen selityksen. Sellaisen, jossa käytetään sanoja kutensukupuolidysforia ja muunsukupuolisuus. Sanoja, joita ei aiemmin ollut ja joita nyt kuulee kaikkialla.

En kiistä transidentiteetin olemassaoloa. Minua askarruttaa jokin muu: mitä tämä kieli tekee ihmisille, jotka ovat oikeastaan vain hämmentyneitä?

Alkuun mies, joka häpeää homoseksuaalisia tunteitaan

Ihminen, jolla on homoseksuaalisia tunteita mutta joka uskonnon, kasvatuksen tai sosiaalisen paineen vuoksi kokee ne kiellettyinä, takertuu häpeään. Häpeä kalvaa. Se ajaa ihmisiä itseinhoon ja joskus vielä pidemmälle. Tunnemme tämän kaavan. Ratkaisu, jonka olemme löytäneet, ei ole ihmisen muuttaminen vaan stigman poistaminen.

Mutta ajatellaanpa tätä: lapsi, joka tuntee olevansa erilainen, leikkisämpi, pehmeämpi eikä sovi siihen, mitä häneltä odotetaan, kasvaa ympäristössä, joka sanoo: jos tunnet olevasi erilainen, olet ehkä väärässä kehossa.Onko se vapautumista? Vai onko se uudenlaista pakottamista?

Sanat luovat todellisuuksia

Kaksikymmentä vuotta sitten sanan ”transsukupuolinen” nykyinen merkitys oli arkikielessä tuskin olemassa. Sukupuoleen liittyvän hämmennyksen kanssa kamppailevat ihmiset etsivät muita sanoja ja muita teitä. Joskus he löysivät rauhan. Joskus he kärsivät, mutta silloin ulkopuolisen torjunnan, eivät itse tunteidensa vuoksi.

Nyt tarjolla on valmis viitekehys. Monille se on ratkaisu. Mutta toisille viitekehys toimii suppilona. Jos ensimmäinen vastaus hämmennykseen kuuluu aina: sitten olet todennäköisesti trans, kaikki muut selitykset katoavat näkyvistä. Samalla katoavat myös muut mahdolliset ulospääsyt.

Häpeä käännetään toisin päin

Tietyissä piireissä piilevä viesti kuuluu: ”Jos tunnet näin mutta et tunnusta sitä, petät itsesi.” Mekanismi on rakenteellisesti sama kuin se, jonka homoseksuaalit ennen kohtasivat. Ainoastaan suunta on nyt käännetty päinvastaiseksi.

Ennen: olet homoseksuaali, mutta et saa olla sitä — häpeä — itsetuhoisuus.
Nyt joissakin tapauksissa: olet hämmentynyt, mutta sinun on oltava trans — epäilyyn liittyvä häpeä — liian hätäiset päätökset, joilla on peruuttamattomia seurauksia.

Tämä ei ole teoriaa. Maista, joissa hoitojen määrä on kasvanut voimakkaasti, kuuluu myös tarinoita nuorista, jotka katuvat vuosia myöhemmin liian nopeasti tehtyä transitiota.

Irokeesia ei saa ottaa omakseen. Miesten vaatteisiin pukeutuva mies saa.

Tässä keskustelussa on vielä yksi kieroutunut piirre, josta harva sanoo ääneen. Irokeesin pitäjää saa pilkata. Häntä ei saa palkata työhön. Miesten vaatteisiin pukeutuvaa miestä ei: hän on lain suojaama. Mutta molemmat ovat identiteetin ilmauksia. Miksi toinen joutuu yhteiskunnan täysimääräisen rangaistuksen kohteeksi, kun taas toinen saa täyden oikeussuojan?

Vastaus piilee siinä, miten sanaa eheytyshoito on venytetty. Alun perin sillä tarkoitettiin yrityksiä hoitaa homoseksuaalisuus pois — ja se on aivan oikein kielletty. Nyt käsite on laajennettu koskemaan myös sukupuoli-identiteettiä. Mutta ei musiikillista identiteettiä. Ei uskonnollista identiteettiä. Vain sukupuolta. Tämä valinta ei ole neutraali. Sillä on kauaskantoisia seurauksia terapeuteille, vanhemmille ja auttajille, jotka uskaltavat käsitellä epäilyksiä ohjaamatta heti kohti transitiota.

Jäljelle jää jonkinlainen suojellun lajin kultti: yksi identiteettiluokka aidataan niin tiukasti lailla ja tabuilla, että varovaisinkin kriittinen kysymys tulkitaan jo hyökkäykseksi. Eheytyshoitoja koskeva laki on tästä tuorein esimerkki. Hyväntahtoinen, mutta käytännössä laki, joka tekee epäilystä rikoksen ja vaientaa hoitohenkilökunnan.

Tämä ei ole hyökkäys transihmisiä vastaan

Ihmisillä, jotka pitkän harkinnan jälkeen päätyvät siihen, että transitio on oikea tie, on siihen täysi oikeus. Sitä ei tässä aseteta kyseenalaiseksi.

Se, mihin puutun, on sitä ympäröivä järjestelmä. Nopeus, kieli, paine. Tapa, jolla epäilystä on tehty jostakin normaalisti asiaan kuuluvasta asiasta jotakin, mikä on korjattava.

Vapautumisen nimissä rakennamme uuden häkin. Epäilevä ei saa epäillä. Odottavaa kannustetaan etenemään. Se, joka tukee ohjaamatta tiettyyn suuntaan, vaarantaa lupansa. Se ei ole edistystä. Se on vain toisenlaista pakottamista, ystävällisemmillä kasvoilla.