Nuorten sukupuolenkorjaushoidon alku Alankomaissa

Vuonna 1987 psykologi Peggy Cohen-Kettenis perusti Utrechtin yliopistolliseen lääketieteelliseen keskukseen poliklinikan lapsille ja nuorille, joilla oli sukupuoleen liittyviä ongelmia. Se oli ensimmäinen laatuaan Euroopassa. Siihen asti transsukupuolisuuteen liittyvä hoito oli suunnattu aikuisille, ja nuorten oli odotettava täysi-ikäisyyteen asti.

Miksi nuorille perustettiin oma poliklinikka

Poliklinikan taustalla oli ajatus, että osa nuorista voisi hyötyä varhaisesta puuttumisesta. Jos ihminen käy läpi oman sukupuolensa mukaisen murrosiän kokonaan, hänelle kehittyy kehon piirteitä, joita on myöhemmin vaikea tai mahdoton muuttaa. Tiimi halusi selvittää, voitaisiinko huolellisesti valittuja nuoria auttaa aiemmin.

Poliklinikalla edettiin vaiheittain: ensin tehtiin perusteellinen psykologinen arviointi ja vasta sen jälkeen harkittiin mahdollista lääketieteellistä hoitoa. Tästä toimintatavasta kehittyi 1990-luvulla hoitomalli, joka tuli kansainvälisesti tunnetuksi nimellä Dutch Protocol.

Utrechtista Amsterdamiin

Vuonna 2002 Cohen-Kettenisistä tuli lääketieteellisen psykologian professori Amsterdamin VU-lääketieteelliseen keskukseen. Lasten ja nuorten hoito siirtyi hänen mukanaan, ja siellä se yhdistyi ennestään olemassa olleeseen aikuisten sukupuolenkorjaushoitoon. Amsterdamin keskuksesta, joka kuuluu nykyään Amsterdam UMC:hen, tuli maailman tunnetuin sukupuolenkorjaushoidon keskus.

Miten toiminta jatkui

Ensimmäiset nuoret, joiden murrosikää jarrutettiin lääkkeillä, hoidettiin 1990-luvulla. Ensimmäinen tieteellinen kuvaus tästä julkaistiin vuonna 1998; katso ensimmäinen murrosiän jarruttamista käsittelevä julkaisu. Nykyään nuorten hoitoa tarjotaan Alankomaissa useissa paikoissa, muun muassa Amsterdamissa, Nijmegenissä ja Groningenissa, ja jonotusajat ovat venyneet vuosien mittaisiksi.

Mitä lapsia koskeva tutkimus osoitti

Utrechtin poliklinikalla käytiin sekä pieniä lapsia että teini-ikäisiä, ja heidän kehitystään seurattiin pitkään. Tutkimus tuotti havainnon, joka vaikutti merkittävästi myöhempään hoitokäytäntöön. Useimmilla lapsilla, joilla oli sukupuolidysforiaa ennen murrosikää, nämä tuntemukset hävisivät murrosiän aikana; suuri osa heistä osoittautui myöhemmin homoiksi tai lesboiksi. Pienemmällä ryhmällä dysforia jatkui tai voimistui. Siksi tiimi päätti olla hoitamatta pieniä lapsia lääketieteellisesti ja seurata ja odottaa, miten dysforia kehittyi murrosiän alkaessa. Transtijd.nl-sivuston artikkelissa genderdysforian seurannasta ja odottamisesta kerrotaan, mitä tämä lähestymistapa tarkoitti ja mitä tutkimukset dysforian häviämisestä osoittavat. Hoitoon otettiin tuolloin vain nuoret, joiden dysforia jatkui. Tarkkoja lukuja ja sitä, miten lapset tuolloin valittiin, käsitellään edelleen kiistanalaisesti.

Kuka Peggy Cohen-Kettenis on

Peggy Cohen-Kettenis on kliininen psykologi, joka työskenteli Utrechtissa lasten- ja nuorisopsykiatrian osastolla. Hän on julkaissut satoja tieteellisiä artikkeleita lasten, nuorten ja aikuisten sukupuolidysforiasta, ja häntä pidetään kansainvälisesti nuorten sukupuolenkorjaushoidon perustajana. Hän osallistui WPATHin ja Endocrine Societyn kansainvälisten suositusten laatimiseen sekä sukupuolidysforian kuvauksen laatimiseen DSM-5:een. Näin hollantilainen lähestymistapa päätyi käsikirjoihin ja hoitosuosituksiin, joita lääkärit käyttävät eri puolilla maailmaa; katso myös Endocrine Societyn hoitosuositus.

Merkitys

Utrechtin poliklinikalle tuli aluksi vain muutamia lähetteitä vuodessa, pääasiassa lapsista, joiden sukupuolidysforia oli alkanut jo varhaisessa iässä. Tämä ryhmä poikkeaa nuorista, jotka ovat vuodesta 2014 lähtien hakeutuneet hoitoon suurin joukoin. Niistä 1 470 nuoresta, jotka lähetettiin Amsterdamin poliklinikalle vuosina 2009–2019, yli neljä viidestä aloitti lääketieteellisen hoitopolun; katso tätä tutkimusta käsittelevä uutinen. Tämä ero on keskeinen nykyisessä keskustelussa siitä, voidaanko alkuperäistä lähestymistapaa soveltaa nykyiseen potilasryhmään.