Sukupuoliterveydenhuollon aikajana

Miten käsite gender syntyi

Nykyaikainen ajattelu sukupuolesta (gender) alkaa vuodesta 1955. Silloin psykologi John Money käytti Baltimoressa ensimmäistä kertaa sanaa gender kuvaamaan miesten ja naisten käyttäytymistä ja roolia kehosta erillään. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1966, endokrinologi Harry Benjamin julkaisi kirjansa The Transsexual Phenomenon, ja Johns Hopkinsin sairaala avasi ensimmäisen yhdysvaltalaisen yliopistollisen sukupuoliklinikan.

Samalta ajalta on peräisin Reimerin tapaus. Moneyn neuvosta poika kasvatettiin tyttönä epäonnistuneen ympärileikkauksen jälkeen. Money ilmoitti menestyksestä, mutta vuonna 1997 kävi ilmi, ettei poika ollut koskaan hyväksynyt tyttöroolia. Vuonna 1979 Harry Benjamin -yhdistys, myöhempi WPATH, laati ensimmäiset Standards of Care -hoitosuositukset. Samana vuonna Johns Hopkins lopetti sukupuolenkorjausleikkaukset kriittisen tutkimuksen jälkeen. Vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen psykiatrian käsikirja otti ensimmäistä kertaa mukaan diagnoosit transseksuaalisuudelle ja lasten sukupuoli-identiteetin häiriölle: DSM-III.

Alankomaat: Amsterdamista Dutch Protocoliin

Alankomaissa sukupuoliterveydenhuolto vakiintui noin vuonna 1975, kun Amsterdamin vapaan yliopiston sukupuolitiimi aloitti toimintansa; siitä kasvoi yksi maailman suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista sukupuolikeskuksista. Elokuun 1. päivästä 1985 lähtien tuomioistuin on voinut muuttaa syntymätodistukseen merkityn sukupuolen, tuolloin edellytyksenä ruumiillinen muutos ja pysyvä lapsettomuus.

Nuorten lääketieteellinen hoito sai alkunsa Alankomaissa. Vuonna 1987 Utrechtissa avattiin ensimmäinen eurooppalainen poliklinikka sukupuolikysymyksistä kärsiville lapsille ja nuorille. Vuonna 1998 Cohen-Kettenis ja Van Goozen kuvasivat ensimmäisen nuoren, jonka murrosikä oli pysäytetty lääkkeillä. Vuonna 2006 seurasi koko hoitomallin julkaisu: murrosiän estäjät 12 vuoden iästä, hormonit 16 vuoden iästä ja leikkaukset 18 vuoden iästä. Malli tuli tunnetuksi nimellä Dutch Protocol.

Amsterdamilaisryhmä perusteli mallin kahdella tutkimuksella. Ensimmäinen tulostutkimus vuodelta 2011 kuvasi seitsemääkymmentä nuorta murrosiän estohoidon aikana: masennusoireet vähenivät, mutta sukupuolidysforia itse ei muuttunut. Vuoden 2014 seurantatutkimus kuvasi 55 nuorta aikuista estäjien, hormonien ja leikkauksen jälkeen, ja siitä tuli protokollan useimmin siteerattu näyttö.

Malli leviää maailmalle

Vuonna 2009 Endocrine Society, endokrinologien kansainvälinen yhdistys, otti murrosiän eston ensimmäiseen suositukseensa. Näin Dutch Protocolista tuli maailmanlaajuinen käytäntö. Vuonna 2013 DSM-5 korvasi diagnoosin gender identity disorder diagnoosilla gender dysphoria. Alankomaissa translaki (Transgenderwet) poisti 1. heinäkuuta 2014 vaatimuksen leikkauksesta tai lapsettomuudesta sukupuolirekisteröinnin muuttamiseksi; siitä lähtien riittää asiantuntijalausunto 16 vuoden iästä alkaen. Vuonna 2019 Alankomaat sai Kwaliteitsstandaard Transgenderzorg Somatisch -laatustandardin, oman kansallisen standardinsa, joka noudattaa Dutch Protocolia.

Käänne vuodesta 2018

Vuodesta 2018 alkaen malli joutui paineen alle. Lisa Littman kuvasi samana vuonna PLOS ONE -lehdessä kaavaa, jossa sukupuolidysforia ilmaantuu äkillisesti nuorilla, ja julkaisusta käytiin raskas metodologinen keskustelu. Vuonna 2020 Suomi teki psykososiaalisesta tuesta ensimmäisen askeleen, ja brittituomari katsoi asiassa Bell v Tavistock, etteivät alle 16-vuotiaat todennäköisesti voi antaa suostumusta murrosiän estäjiin. Tuomio kumottiin vuonna 2021 muutoksenhaussa.

Sen jälkeen arviot seurasivat toisiaan nopeasti. Brittiläinen NICE-instituutti totesi vuonna 2021, että estäjiä ja hormoneja alaikäisille koskeva näyttö on varmuudeltaan hyvin heikkoa. Vuonna 2022 Ruotsin terveysviranomainen katsoi, että riskit painavat enemmän kuin hyödyt, NHS England ilmoitti Tavistockin sukupuoliklinikan sulkemisesta ja julkaistiin WPATH-suosituksen versio 8, josta vähimmäisiät poistettiin pian julkaisun jälkeen. Vuonna 2023 Norjan tutkimuslautakunta Ukom suositti kansallisen suosituksen tarkistamista.

Vuonna 2024 julkaistiin Cass Review, Hilary Cassin johtaman nelivuotisen tutkimuksen loppuraportti. Myöhemmin samana vuonna Britannian hallitus teki murrosiän estäjien kiellosta sukupuolidysforiaa sairastaville alaikäisille pysyvän. Vuonna 2025 Yhdysvaltain terveysministeriö julkaisi oman kriittisen arvionsa, ja Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi, että osavaltiot saavat kieltää tämän hoidon alaikäisiltä.

Missä Alankomaat on nyt

Alankomaat on tähän asti pitänyt kiinni nykyisestä hoidosta. Vuonna 2024 parlamentin alahuone (Tweede Kamer) pyysi tutkimusta Alankomaiden nuorten hoidon tuloksista, minkä jälkeen ministeriö pyysi neuvoa Terveysneuvostolta (Gezondheidsraad). Vuonna 2026 Terveysneuvosto totesi ministerille, että Alankomaiden nuorten hoito on järjestetty huolellisesti. Taustaa voi lukea sivulta Alankomaiden kehitys.

Näin luet aikajanaa

Aikajana nostaa esiin tämän kehityksen kannalta ratkaisevat hetket vanhimmasta uusimpaan. Jokaisella hetkellä on oma sivunsa selityksineen ja lähteineen, joihin teksti perustuu. Mitä muut maat ovat päättäneet, löytyy maittain sivulta politiikka maittain ja kansainvälisistä tapahtumista. Raportit ja tutkimukset löytyvät arkistosta ja asiapohjainen keskustelu sivulta tiede ja keskustelu.