Suomi valitsee varovaisen linjan

Kesäkuussa 2020 suomalainen hoitovalintoja käsittelevä neuvosto, joka tunnetaan nimillä COHERE ja Palko, julkaisi suosituksen sukupuolidysforiasta kärsivien alaikäisten hoidosta. Suomi oli näin ensimmäinen maa, joka luopui hollantilaisesta protokollasta hoidon standardina.

Suositus

Neuvoston mukaan psykososiaalinen tuki on ensimmäinen askel. Muut psyykkiset ongelmat on hoidettava ensin. Alaikäisten hormonihoito on mahdollista vain yksilöllisen arvioinnin jälkeen toisessa kahdesta erikoistuneesta yliopistollisesta keskuksesta, jotka sijaitsevat Helsingissä ja Tampereella. Alaikäisille tehtävät leikkaukset eivät kuulu hoitoon.

Perustelut

Neuvosto teetti saatavilla olevan tutkimuksen arvioinnin ja kutsui alaikäisten hoitoa kokeelliseksi käytännöksi. Neuvosto katsoi, ettei ollut riittävästi näyttöä siitä, että hoito parantaisi psyykkistä hyvinvointia.

Taustalla ollut syy

Suomalaiset hoitajat olivat havainneet, että hoitoon hakeutuneet nuoret erosivat siitä ryhmästä, johon hollantilainen protokolla perustui: heidän joukossaan oli useammin teini-ikäisiä, joiden dysforia oli alkanut vasta murrosiässä, ja heillä oli usein vakavia psyykkisiä ongelmia.

Mikä COHERE on?

COHERE on englanninkielinen lyhenne suomalaisesta terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostosta, suomeksi Palko. Neuvosto toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa ja määrittää, mitkä hoidot kuuluvat julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Siksi neuvoston suositus on enemmän kuin pelkkä ohje: se määrittää, mitä hoitoja julkinen terveydenhuolto tarjoaa. Neuvosto perustaa päätöksensä tieteellisen näytön, eettisten näkökohtien ja kustannusten arviointiin.

Riittakerttu Kaltialan rooli

Suomen hoitokäytäntöjen uudelleenarviointi liittyy läheisesti lasten- ja nuorisopsykiatri Riittakerttu Kaltialaan. Hän on johtanut vuodesta 2011 lähtien Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorten sukupuoli-identiteetin poliklinikkaa, joka on toinen Suomen kahdesta keskuksesta. Vuonna 2015 hän julkaisi tutkimuksen ensimmäisistä 47 nuoresta, jotka oli lähetetty hänen klinikalleen. Suurin osa heistä oli syntynyt tytöiksi, ja noin kolme neljästä oli ollut jo ennen lähetettä hoidossa vakavien psyykkisten ongelmien vuoksi. Monilla sukupuolidysforia oli alkanut vasta murrosiässä. Tämä kuva poikkesi suuresti ryhmästä, joka oli kuvattu hollantilaisessa tutkimuksessa.

Mikä ei muuttunut

Suositus ei ole kielto. Nuoret, joiden dysforia on alkanut jo lapsuudessa, jatkunut eikä siihen liity vakavia muita ongelmia, voivat edelleen saada arvioinnin jälkeen murrosiän salpaajia tai hormoneja. Aikuisia koskevat erilliset suositukset. Aiempiin käytäntöihin verrattuna ero on siinä, ettei lääketieteellinen hoito ole enää lähtökohta vaan poikkeus.

Myöhempi suomalainen tutkimus

Suomella on valtakunnalliset rekisterit, joiden avulla potilaita voidaan seurata pitkään. Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa niitä käytettiin itsemurhakuolleisuuden tutkimiseen nuorilla, jotka oli lähetetty sukupuoli-identiteetin poliklinikoille vuosina 1996–2019. Itsemurhia esiintyi vähän. Ikätovereihin verrattuna suurempi riski liittyi näiden nuorten psykiatrisiin ongelmiin, ei itse sukupuolidysforiaan. Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolenkorjausprosessinsa peruuttaneiden henkilöiden psykiatrista taustaa; katso suomalainen detransitiota koskeva tutkimus.

Merkitys

Suomalainen suositus sai aluksi vain vähän huomiota maan ulkopuolella, osittain siksi, että se oli laadittu suomeksi. Vasta kun Ruotsi ja Englanti ryhtyivät samankaltaisiin toimiin, kävi ilmi, että kyse oli laajemman kehityksen alusta. Suomen merkitys liittyy siihen, että hoitokäytäntöjen uudelleenarviointi sai siellä alkunsa alan sisältä: hoitajista itsestään ja siitä, mitä he näkivät omilla vastaanotoillaan.

Suomen linjausta seurasivat myöhempinä vuosina Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Norja; katso Ruotsin vuoden 2022 ohjeet. Lisätietoa on sivulla sukupuolidysforian hoidosta Suomessa ja arkistossa.