Hijra
”Hijra” on Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Nepalissa esiintyvän sosiaalisen ryhmän ja kolmannen sukupuolen roolin nimitys. Sen perinne ulottuu vuosisatojen taakse. Hijrat ovat yleensä henkilöitä, jotka on syntymässä määritelty pojiksi (AMAB) ja jotka esiintyvät feminiinisessä roolissa, joskus uskonnollisella tai seremoniallisella merkityksellä. Vuodesta 2014 lähtien Intia on tunnustanut hijran virallisesti kolmanneksi sukupuoleksi.
Mitä sillä tarkoitetaan?
Hijra ei ole täsmällinen synonyymi sanalle ”transsukupuolinen”, vaan kyseessä on kulttuurinen ja sosiaalinen rooli, jolla on omat yhteisörakenteensa (niin kutsutut gharanat, joita johtaa guru), uskonnolliset tehtävänsä (siunausten antaminen häissä ja syntymien yhteydessä) sekä erityinen sosiaalinen historia. Jotkut hijrat käyvät läpi kastraation (”nirvan”), toiset eivät. Kokemusta ei voi suoraan rinnastaa länsimaisiin sukupuolikategorioihin.
Erottelu ja päällekkäisyys
Nykyaikaisessa aktivistikielessä hijra esitetään joskus ”intialaisena transsukupuolisuuden” vastineena, mutta tämä sivuuttaa perinteen omaleimaisuuden. Vastaavia kolmannen sukupuolen rooleja muualla ovat kathoey (Thaimaa), fa'afafine (Samoa), muxe (Meksiko) ja two-spirit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa).
Yhteiskunnallinen ja käytännöllinen konteksti
Intian oikeudellinen tunnustus (2014, NALSA-ratkaisu) antoi hijroille virallisen aseman, mutta heidän sosioekonominen asemansa on edelleen haavoittuva: monet hijrat elävät köyhyydessä ilman säännöllistä työtä tai asuntoa. Yhteisöllä on oma selviytymiseen perustuva taloutensa, joka nojaa osittain perinteisiin siunausrituaaleihin ja osittain epäviralliseen työhön.
Kriittisiä näkökulmia
Hijran tuore länsimainen rinnastaminen ”muunsukupuolisuuteen” tai ”transsukupuolisuuteen” projisoi nykyaikaisia kategorioita vuosisatoja vanhaan perinteeseen, joka näyttäytyy perustavanlaatuisesti erilaisena. Hijra on itsenäinen sosio-uskonnollinen rooli; sen liittäminen maailmanlaajuiseen ”sukupuolen moninaisuuden” kaanoniin voi pikemminkin vähätellä perinnettä kuin tehdä sille oikeutta. Samalla monien hijrojen taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus on todellista.
Katso myös
Lähteet
- Nanda, Serena (1990). Neither Man Nor Woman: The Hijras of India. Wadsworth.
- Reddy, Gayatri (2005). With Respect to Sex: Negotiating Hijra Identity in South India. University of Chicago Press.
- National Legal Services Authority v. Union of India (2014). Intian korkein oikeus. (NALSA-ratkaisu, jossa hijrat tunnustettiin kolmanneksi sukupuoleksi) Teksti
- Hossain, Adnan (2017). ”The paradox of recognition: hijra, third gender and sexual rights in Bangladesh.” Culture, Health & Sexuality, 19(12). DOI