DSM-5: sukupuolidysforia korvaa sukupuoli-identiteettihäiriön

Toukokuussa 2013 julkaistiin DSM:n viides painos, American Psychiatric Associationin psykiatristen diagnoosien käsikirja. Sukupuoli-identiteettihäiriön diagnoosi poistui, ja sen korvasi sukupuolidysforia.

Mikä muuttui

Uusi nimi siirtää painopistettä. Häiriönä ei pidetä itse identiteettiä, vaan kärsimystä, jota ihminen kokee, koska hänen koettu sukupuolensa ei vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta. Diagnoosi edellyttää, että tämä ristiriita on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja aiheuttaa selkeää kärsimystä tai toimintakyvyn rajoituksia arjessa.

Sukupuolidysforia sai DSM-5:ssä oman lukunsa erillään seksuaalisista häiriöistä ja parafilioista, joiden yhteyteen vanha diagnoosi oli sijoitettu. Lapsille sekä nuorille ja aikuisille laadittiin omat kriteerinsä.

ICD-11 meni pidemmälle

Maailman terveysjärjestö WHO otti ICD:n uudistuksella askeleen pidemmälle. Vuonna 2019 hyväksytyssä ja vuodesta 2022 voimassa olleessa ICD-11:ssä diagnoosin nimi on sukupuoliristiriita. Sitä ei enää luokitella mielenterveyden häiriöihin, vaan seksuaaliterveyttä käsittelevään lukuun.

Käytäntö Alankomaissa

Myös Alankomaissa käytetään DSM-5:tä. Lääketieteellistä hoitoa ja sairausvakuutuksen korvausta varten tarvitaan sukupuolidysforian tai sukupuoliristiriidan diagnoosi, jonka tekee siihen pätevä hoitaja. Lisätietoa kriteereistä on sivuilla, jotka käsittelevät DSM-5:tä ja sukupuolidysforiaa sekä ICD-11:tä. Sukupuolimerkinnän muuttamiseen syntymätodistuksessa Alankomaissa ei ole vuodesta 2014 lähtien enää vaadittu lääketieteellistä hoitoa, mutta asiantuntijan lausunto tarvitaan.

Diagnoosia edeltänyt keskustelu

Uutta painosta edelsi vuosia kestänyt keskustelu. Osa etujärjestöistä halusi poistaa diagnoosin kokonaan käsikirjasta, kuten homoseksuaalisuudelle oli tehty vuonna 1973. Toiset varoittivat, että ilman diagnoosia hoitoon pääsy ja vakuutusyhtiöiden korvaukset voisivat vaarantua. Työryhmä valitsi kompromissin: diagnoosi säilytettiin, mutta sille annettiin nimi ja kuvaus, joissa kärsimys on keskiössä. Transseksuaalisuus oli otettu diagnoosiksi ensimmäisen kerran vuonna 1980; katso DSM-III.

Mitä kriteerit tarkoittavat

Nuorille ja aikuisille DSM-5 määrittelee kuusi kriteeriä, joista vähintään kahden on täytyttävä. Esimerkkejä ovat voimakas halu päästä eroon omista sukupuoliominaisuuksista ja voimakas halu tulla kohdelluksi toisen sukupuolen edustajana. Lapsille kriteerit ovat tiukemmat: vähintään kuuden kahdeksasta kriteeristä on täytyttävä, ja niihin kuuluu joka tapauksessa voimakas halu tai vakaumus siitä, että on toista sukupuolta. Työryhmä halusi näin estää sen, että lapsi saa diagnoosin vain siksi, ettei hänen käytöksensä vastaa sitä, mitä pojilta tai tytöiltä yleensä odotetaan.

Vuoden 2022 tekstiuudistus

Vuonna 2022 julkaistiin DSM-5-TR, käsikirjan tekstiltään uudistettu painos. Kriteerit säilyivät ennallaan, mutta sanavalintoja muutettiin. Esimerkiksi toivottu sukupuoli korvattiin ilmauksella koettu sukupuoli, eikä tekstissä enää puhuta syntymässä määräytyneestä sukupuolesta vaan syntymässä määritetystä sukupuolesta. Muutokset osoittavat, kuinka nopeasti tähän aiheeseen liittyvä kielenkäyttö muuttuu myös psykiatriassa.

Merkitys

Kannattajat pitävät muutosta askeleena kohti leimautumisen vähentämistä: transsukupuolisuus ei tarkoita, että ihmisellä olisi psyykkinen sairaus. Diagnoosi säilytettiin, koska sitä tarvitaan monissa maissa hoitoon pääsyyn ja hoidon korvaamiseen. Kriitikot huomauttavat, että muutos vaikuttaa myös käytäntöön: jos identiteetti ei enää ole tutkimuksen kohde, dysforian alkuperää koskeva kysymys saa vähemmän huomiota.