Seurantatutkimus: tulokset hormonihoitojen ja leikkauksen jälkeen

Syksyllä 2014 lastenpsykiatri Annelou de Vriesin johtama amsterdamilainen tutkimusryhmä julkaisi Pediatrics-lehdessä seurantatutkimuksen Dutch Protocolista. Tutkimus on maailmanlaajuisesti useimmin siteerattu näyttö nuorten hoidosta.

Mitä tutkimus osoitti

Tutkimuksessa kuvattiin 55 nuorta aikuista, jotka olivat saaneet teini-ikäisinä puberteetin estolääkkeitä, sen jälkeen sukupuolihormoneja ja lopuksi leikkauksen. Heidät tutkittiin vähintään vuosi leikkauksen jälkeen. Sukupuolidysforia oli hävinnyt, ja psyykkinen hyvinvointi oli verrattavissa samanikäisten hyvinvointiin.

Kritiikki

Ryhmä oli pieni ja tarkoin valikoitu: mukana oli vain nuoria, joilla dysforia oli alkanut varhaislapsuudessa, joilla ei ollut vakavia psyykkisiä ongelmia ja joiden vanhemmat tukivat hoitoa. Kontrolliryhmää ei ollut, ja seurantamittaus tehtiin pian leikkauksen jälkeen. Vuoden 2011 tutkimuksen seitsemästäkymmenestä osallistujasta viisitoista puuttui; yksi heistä oli kuollut leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Brittiläisessä Tavistock-klinikalla tehdyssä toistotutkimuksessa psyykkinen hyvinvointi ei parantunut. Viikkolehti The Economist kokosi nämä vastaväitteet vuonna 2023; katso artikkelia käsittelevä arkistojuttu.

Miten tutkimus toteutettiin

Tutkijat tekivät mittaukset kolme kertaa: ennen puberteetin estolääkkeiden aloittamista, sukupuolihormonien aloittamisen yhteydessä ja vähintään vuosi leikkauksen jälkeen. Osallistujat olivat näissä mittauksissa keskimäärin lähes neljäntoista, lähes seitsemäntoista ja lähes kahdenkymmenenyhden vuoden ikäisiä. Ryhmään kuului 22 transnaista ja 33 transmiestä. Psyykkisiä oireita ja sukupuolidysforiaa koskevien kyselyjen lisäksi tutkijat tarkastelivat koulutusta, työtä, asumistilannetta ja tyytyväisyyttä elämään. Yksikään osallistujista ei ilmoittanut katuvansa hoitoa; pidemmän aikavälin katumuksesta tiedetään detransitiota koskevissa tilastoissa.

Sukupuolidysforian mittaaminen

Usein esitetty vastaväite koskee kyselylomaketta, jolla sukupuolidysforiaa mitattiin. Lomakkeesta on versio pojille ja versio tytöille. Ennen hoitoa osallistujat täyttivät syntymässä määritettyä sukupuoltaan vastaavan version ja hoidon jälkeen toisen sukupuolen version. Kriitikoiden, muun muassa yhdysvaltalaisen psykiatrin Stephen Levinen, mukaan tämä vaihtaminen johtaa lähes automaattisesti matalampaan pistemäärään riippumatta siitä, miltä osallistujasta todella tuntuu. Amsterdamilaiset tutkijat puolestaan pitävät vaihtamista loogisena, koska kysymykset eivät muuten enää vastaisi osallistujan tilannetta.

Ketkä puuttuivat

Ensimmäisen tutkimuksen seitsemästäkymmenestä nuoresta viisitoista ei osallistunut jatkotutkimukseen. Osa oli ollut leikkauksessa alle vuosi sitten, osa ei halunnut osallistua tai ei vastannut, ja muutamille ei voitu tehdä leikkausta lääketieteellisistä syistä. Yksi osallistuja oli kuollut pian leikkauksen jälkeen infektioon.

Myöhempi hollantilaistutkimus

Vuonna 2022 amsterdamilaisryhmä julkaisi tietoja 720 nuoresta, jotka olivat aloittaneet puberteetin estolääkkeet vuosina 1972–2018. Heistä 98 prosenttia jatkoi sukupuolihormoneihin. Tutkijat näkevät tämän vahvistavan, että diagnoosi tehdään huolellisesti. Kriitikot tulkitsevat saman luvun osoitukseksi siitä, etteivät estolääkkeet tarjoa taukoa, vaan aloittavat hoitopolun, joka keskeytetään harvoin.

Merkitys

Mikään muu klinikka ei ole tähän mennessä seurannut nuorten ryhmää estolääkkeiden aloittamisesta leikkauksen jälkeiseen aikaan ja julkaissut siitä tutkimusta. Tämä tekee tutkimuksesta ainutlaatuisen ja selittää, miksi sekä kannattajat että kriitikot palaavat siihen kerta toisensa jälkeen.

Tutkimukseen viitattiin hoitosuosituksissa ja muiden maiden klinikoilla. Vuodesta 2014 lähtien hoitoon on kuitenkin hakeutunut erityisesti teini-ikäisiä, joilla dysforia on alkanut vasta murrosiässä ja joilla on usein myös muita psyykkisiä ongelmia. Se, pätevätkö tulokset myös heidän kohdallaan, on keskeinen kysymys nykyisessä keskustelussa; katso myös Littmanin artikkeli.